Kaivos-Venäjä tulee eristää iskemällä sen heikkouksiin

Riippuvuutta läntisestä teknologiasta on käytettävä kolonialistisen Venäjän murentamiseen.

17.12.2022 2:00

Venäläiset ovat Moskovan, Kaukasuksen ja Uralin väliselle alueelle sijoittuva suurehko eurooppalainen kansa. Sen väkivaltaisen toiminnan rahoittavat ja rikollisen strategian takaavat kaukana venäläisistä sijaitsevat kaivannaiset. Öljy, kaasu, uraani, kivihiili sekä erilaiset metallit ja mineraalit löytyvät lähes kaikki Uralin takaa Siperiasta tai ääripohjolasta.

Venäjän talous on nojannut vahvasti periferiasta ei-venäläisiltä alueilta riistettyihin raaka-aineisiin. Väkivaltainen suhde luontoon on kulkenut käsi kädessä ihmisiin ja toisiin kulttuureihin kohdistuvan väkivallan kanssa.

Venäjän idea on presidentti Mauno Koiviston sanoin laajentua. Taustalla on kolonialistinen mielenmaisema, jossa luonto ja ihmiset nähdään imperiumin tavoitteille alisteisina. Venäjä on luonnonvarojen kirouksen alla toimiva väkivallan maa.

Presidentti Vladimir Putin johtaa Kaivos-Venäjää, jonka viennistä yli 70 prosenttia koostuu energiasta ja kaivannaisista. Venäjä myös käyttäytyy kuin ”virtojen suurvalta”: kaikki resurssit nähdään kiristyksen välineinä.

Venäjä on muuttanut aseiksi viljan, metallit ja lannoitteet, samoin gps-häirinnän ja pakolaiset. Aineellisten tuotteiden ohella Kaivos-Venäjä vie maan ehkä tärkeintä aineetonta tuotetta, pelkoa. Se on ainoa tapa, jolla johtaja pitää vallan syrjästä kiinni. Kaivos-Venäjän teknologinen kyvykkyys ei voi koskaan olla sillä tasolla, että se katsoisi hyötyvänsä nykyisestä kansainvälisestä järjestelmästä.

Venäjä murentaa kansainvälistä oikeusjärjestelmää: maa vetoaa siihen omaa asiaa ajaessaan, vaikka ei itse toimi kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Euroopan johtajat perustelevat kaupan jatkamista venäläisyhtiöiden kanssa sillä, että oikeusvaltioiden on noudatettava aiemmin tehtyjä sopimuksia. Venäläiset kaasutankkerit purkavat yhä lastinsa Eurooppaan, asiakkaana myös suomalainen valtionyhtiö Gasum. Fortum ei pääse eroon Rosatomin uraanisopimuksista, ja Harjavallan kautta virtaa Eurooppaan ennätysmäärä venäläistä nikkeliä.

Ennen Venäjän hyökkäyssodan alkua Euroopassa monet poliitikot ja etenkin energiateollisuus toistelivat, että keskinäisriippuvuus takaa rauhallisemman Venäjän. Kauppa voimisti Venäjää, mutta toi Eurooppaan täysimittaisen sodan ja energiakriisin.

Kaikki resurssit nähdään kiristyksen välineinä.

Eurooppa yritti 30 vuotta myöntyväisyyslinjalla ja talouden porkkanoilla hillitä Venäjää, siinä epäonnistuen. Omaan Venäjä-osaamiseen ja keskinäisriippuvuuden ihanteeseen luotettiin. Edes energiasopimuksiin ei sisällytetty pykäliä, joilla sopimus raukeaisi osapuolten väkivallan seurauksena.

Nyt Venäjä tulee eristää. Tässä työssä pitää hyödyntää Kaivos-Venäjän suurimpia heikkouksia: raaka-ainesektorin vienti- ja teknologiariippuvuutta. Ulosmitataan keskinäisriippuvuus vaikeuttamalla boikoteilla ja hintakatoilla raaka-ainevientiä sekä lopettamalla kaiken läntisen teknologian vienti.

Eurooppa myi häpeällisesti Venäjän sotateollisuudelle sen kaipaamia tuotteita vielä vuoden 2014 – jolloin Ukrainan sota todellisuudessa jo alkoi – jälkeenkin. Läntisiä mikrosiruja ei saa enää päätyä ukrainalaisia murhaaviin ohjuksiin, panssarivaunuihin ja lentokoneisiin. Niin heikennetään Venäjän kykyä sotia Ukrainassa ja vähennetään uhkaa muuallakin.

Läntinen energia- ja kaivosteollisuusteknologia ei saa päästä Venäjälle myöskään kolmansien maiden kautta. Maanalaisten kaivosporien osalta läntiset yritykset ovat lähes monopoliasemassa: nopeasti kuluvien ja jatkuvasti huoltoa vaativien laitteiden pääsyn estäminen vaikeuttaa Venäjän kaivostuotantoa selvästi jo vuoden sisällä. Maan teollisuudessa on paljon heikkoja lenkkejä öljynporauksesta lannoitteiden tekoon ja metallisulattoihin.

On aika kääntää kaikki kivet, jotta Venäjää vahingoitetaan taloudellisesti mahdollisimman paljon. Venäjän Ukrainassa kokeman sotilaallisen tappion ohella tarvitaan Kaivos-Venäjän talouden pohjan ja yhteiskuntasopimuksen mureneminen, jotta venäläiset luopuvat kolonialistisesta, väkivaltaisesta mielenmaisemasta.

Veli-Pekka Tynkkynen

Kirjoittaja on Venäjän ympäristöpolitiikan professori Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide