Hintojen nousu on ajanut minut totaaliseen köyhyyteen

Yksinhuoltajana ei ole koskaan ollut helppoa, mutta ennen sentään selvittiin.

20.12.2022 15:00

Kirjoitin syyskuun alussa (HS Mielipide 4.9.), miten odotan kauhuissani tulevan talven sähkölaskuja. En osannut kuvitellakaan, että sähkölaskun sijaan olisi pitänyt odottaa kauhulla ihan kaikkea. Ajattelin päivittää hieman tilannettani. Kolmessa kuukaudessa olen ajautunut totaaliseen köyhyyteen, jossa palkkani vain käväisee tililläni.

Sähkölaskuni on vähän vajaat 400 euroa kuukaudessa. En voi hakea sähkövähennystä Verohallinnosta enkä sähkötukea Kelasta. En myöskään voi saada toimeentulotukea, ennen kuin realisoin omaisuuteni. Tämä tarkoittaa omakotitaloni myyntiä. Ja kertauksena, olen jo maksanut siitä valtaosan lyhentäessäni asuntolainaani jo runsaat 15 vuotta yksin.

Mutta takaisin palkkapäivään. Maksan pakolliset puhelin- ja nettiliittymät sekä vesi-, jäte- ja joukkoliikennelaskut. Tässä kohtaa saatan hetken väsyneesti pohtia, miten energiakriisi tai Ukrainan sota on näitäkin kallistuttanut. Eniten nousee ensi vuonna Helsingin seudun liikenteen liput, perheemme kolmen jäsenen kohdalla paljon. Jostain kumman syystä ihan kaikki tuntuu kallistuneen lyhyessä ajassa. Jopa kissanhiekka, jonka pakettikokoa pienennettiin neljällä litralla hinnan pysyessä lähes ennallaan.

Tilaan ruokakaappiimme perustarvikkeet, kuivaruoka-aineet sekä hygieniatuotteet verkkokaupasta, joka pyrkii vähentämään ruokahävikkiä tarjoamalla tuotteita alennuksella. Ei haittaa, vaikka parasta ennen -päivä olisi jo mennyt. Ostan myös kissanruoan, jonka hinta on sekin noussut runsaasti.

Palkkani vain käväisee tililläni.

Kaiken tämän jälkeen tilille jää noin 300 euroa, jolla kahden kasvavan teinin ja minun pitää pärjätä kuukausi. Talvivaatteisiin ei tänä vuonna ole rahaa. Saati joululahjoihin. Ei edes jouluruokaan, kun ruoastakin tekee tiukkaa. Enkä päivätyöni takia pääse jonottamaan ruokajonoihin.

Olen jättänyt ostamatta minulle määrättyjä lääkkeitä, koska tililläni ei ole ollut rahaa. Itse syön vain yhden aterian päivässä. Olen kiitollinen teinien maksuttomasta kouluruoasta ja edes toisen maksuttomista koulutarvikkeista. Heidän harrastuksiinsa ei enää ole ollut varaa. Oma 160 euron liikuntaharrastuskin jää ensi vuonna pois, sillä työnantajani maksaman 70 euron lisäksi minun pitäisi maksaa loppusumma.

Yksinhuoltajana ei ole koskaan ollut helppoa. Mutta ennen sentään selvittiin. Aiemmin mietin, miksei esimerkiksi lasten harrastusmaksuissa voisi olla yksinhuoltaja-alennuksia. Nyt kaipaisin sellaista jopa ruokaostoksiini.

Parin prosentin palkankorotus lähinnä suututtaa. Suurituloisten sähkötuki suututtaa. Töiden tekeminen varsinkin suututtaa. Nälkäkin suututtaa. Näköpiirissä on vain huonoja asioita. Korkojen nousu, entisestään kallistuvat hinnat. Lähestyvät vaalit ja tyhjät lupaukset. Suututtaa.

Yksinhuoltaja

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide