Kurjuuskuvasto ei palvele kehitysyhteistyön tavoitteita

Viestinnän pitäisi tuoda vahvemmin esiin paikallisten kehitysyhteistyökumppanien osaamista.

3.1. 2:00

Mediassa ja kehitysyhteistyöjärjestöjen viestinnässä kerrotaan toistuvasti globaalin etelän konteksteista suomalaisten julkkisten äänillä ja äärimmäisen eriarvoisuuskontrastin kautta. Televisiossa on taas nähty Nenäpäivän ja World Visionin vuosittaisia gaalailtoja, ja iltapäivä- sekä viihdelehdet kirjoittivat hiljattain julkkislääkäri Pippa Laukan viikon mittaisesta matkasta Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökohteisiin Nepalissa. Näitä mediakuvauksia yhdistää suomalaiskatseen kautta tehdyt, tunteikkaat oivallukset globaalin etelän syrjäkylien kurjasta tilasta.

Kehitysyhteistyö on pitkään perustunut paikalliselle asiantuntijuudelle sen sijaan, että apua vietäisiin kohteisiin suoraviivaisesti ulkoapäin. Niiden viestinnässä ja mediakuvastossa toistuu kuitenkin vanha ajatus kehitysyhteistyöstä resurssien ja tiedon siirtona pohjoisesta etelään. Kertomukset, joissa suomalaisjulkkis menee ”oppimaan”, millaisia ”todelliset ongelmat” ovat, yksinkertaistavat kehitysyhteistyötä ja eriarvoisuuden juurisyitä.

Esimerkiksi Nepalin kaltaisessa yhteiskunnassa naisilla on hyvin monenlaisia asemia ja myös valtaa. Tämä ei kuitenkaan tule esiin kurjuuteen pohjaavassa kuvastossa, jossa ainoat ”voimaantuneet” toimijat esiintyvät Suomen päässä. Tutkimusten mukaan suomalaisilla onkin kärjistyneen negatiivinen mielikuva esimerkiksi naisten ja lasten asemasta globaalissa etelässä, mikä heijastelee tätä kuvastoa.

Eriarvoisuuskontrastilla kilpaillaan lahjoituksista.

Eriarvoisuuskontrastilla herätetään suomalaisen yleisön tunteita, kilpaillaan lahjoituksista ja pyritään näin vahvistamaan poliittisille vaikutuksille altista ja epävakaata kehitysyhteistyön rahoituspohjaa. Se pohjaa maailmanjärjestykselle, jossa länsikeskeisyys ja markkinalogiikka sanelevat kehityksen ehdot ja suunnan.

Viestinnän pitäisi kuitenkin tuoda vahvemmin esiin paikallisten kehitysyhteistyökumppanien osaamista ja purkaa mielikuvia globaalissa pohjoisessa sijaitsevasta ”oikeasta” ja paremmasta tiedosta. Kurjuuskuvastoa ylläpitämällä ei saavuteta kehitysyhteistyön tavoitteita: globaalin eriarvoisuuden juurisyiden poistamista ja kansalliset rajat ylittävää vastuunkantoa.

Jotta järjestöt voivat keskittyä viestinnässään muuhun kuin siihen, mikä saa lahjoittajan kyynelehtimään, on kehitysyhteistyön jatkuva rahoitus taattava vastuullisella politiikalla.

Tämä on yksi syy siihen, miksi Suomen tulisi pitäytyä lupauksessaan sitoutua kehitysyhteistyövarojen nostamiseen ja vakauttamiseen 0,7 prosentin osuuteen bruttokansantulosta.

Enni Mikkonen

tutkijatohtori, Lapin yliopisto

Martta Kaskinen

väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide