Insinööri, joka haaveili ikuisesta kirkkaudesta

Mitä tehdä, kun pimeä vuodenaika kyllästyttää? 1980-luvun Neuvostoliitossa kehitettiin mahtipontinen suunnitelma.

2.1. 2:00 | Päivitetty 2.1. 8:07

Hurraa! Vuoden pimeimmät päivät ovat vihdoin takana.

Mörön­mustina aamuina se on piristävä ajatus, mutta kaikki kolkkouteen kyllästyneet eivät tyydy vain keväästä haaveiluun.

Esimerkiksi 1980-luvun Neuvostoliitossa käynnistettiin pimeydenkarkotusprojekti, joka on painunut paljolti unohduksiin. Idea oli kuin lennokkaimmasta tieteiskirjallisuudesta.

Tavoitteena oli muuttaa yö päiväksi.

Avaruusalusten suunnittelija Vladimir Syromjatnikovin ansiolista oli komea. Hän oli esimerkiksi ollut mukana luomassa Vostok-alusta, joka oli vienyt kosmonautti Juri Gagarinin maailman ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen vuonna 1961.

1980-luvun lopussa mestarisuunnittelijan haaveena oli kehittää aurinkopurje, jonka avulla avaruusalukset voisivat säästää polttoainetta. Neuvostopäättäjät tosin tahtoivat muuta. Etenkin pohjoisessa talvipäivät jäivät kovin lyhyiksi, mikä rajoitti ulkona työskentelyä. Miten työläisistä saataisiin puristetuksi irti enemmän?

Tavoitteena oli muuttaa yö päiväksi.

Syromjatnikov ryhtyi kehittämään ratkaisua. Avaruuteen kaavailtiin jättimäistä peilijärjestelmää, joka heijastaisi auringonsäteitä Maan pinnalle ja valaisisi kokonaisia kaupunkeja – myös yön pimeydessä.

Projekti sai nimekseen Znamja, suomeksi lippu. Odotukset olivat suuret. Hyvästi, kaamos! Tervemenoa, suuret sähkökulut! Tervetuloa, pidemmät työpäivät päivänvalossa!

Neuvostoliitto ehti romahtaa, mutta ensimmäinen, 20-metrinen aurinkopeili saatiin testattavaksi helmikuussa 1993. Se toimi, jotenkuten. Viisi kilometriä leveä valokeila pyyhkäisi Euroopan halki kahdeksan kilometrin sekuntivauhdilla. Kirkkaus tosin vastasi vain täysikuuta, ja koska taivas oli pilvessä, valon huomasi vain harva.

Seuraava, suurempi versio laskettiin liikkeelle Mir-avaruusasemalta helmikuussa 1999. Sillä kertaa koe päättyi surkuhupaisasti: peili tarttui emoaluksen antenniin ja rutistui. Kunnianhimoinen hanke kuivui kokoon.

Suunnitelma ei silti ole jäänyt ainoaksi. Esimerkiksi vuonna 2018 samankaltaista projektia käynnisteltiin Kiinassa.

Ajatus yön pakottamisesta päiväksi voi kuulostaa suuruudenhullulta. Siksi Syromjatnikovin peiliprojekti herätti aikoinaan myös huolta. Miten kävisi unensaannin? Entä miten eläimet reagoisivat? Olisiko sittenkin parasta olla puuttumatta liiaksi luonnon rytmeihin?

Sitä paitsi: ennen pitkää valo vie jälleen voiton, ilman ihmisen apuakin.

Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide