Ammatin voi löytää montaa polkua pitkin

HS:n koulutusliite tarjoaa inspiraatiota ja vertaistukea elämänvaiheeseen, jossa oma ala ja ammatti on haussa.

20.1. 2:00

Moni nuori pähkäilee juuri nyt, mitä alaa lähtisi opiskelemaan. Hesarin 20.1. ilmestyvä koulutusliite tarjoaa inspiraatiota ja vertaistukea elämänvaiheeseen, jossa tulevaa ammattia etsitään.

Huuhkajien ex-kapteeni Tim Sparv rakastaa jalkapalloa, mutta halusi sen rinnalla lukea ylioppilaaksi. 35-vuotiaana lakin saanut Sparv kertoo liitteessä ajatuksiaan opiskelusta: arvosanat eivät ole tärkeintä, vaan se että asiat painuvat mieleen.

Tänä keväänä tulee 30 vuotta siitä, kun pänttäsin pääsykokeisiin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kun viimein olin keksinyt, mihin haluan hakea (silloiseen toimittajatutkintoon), oponi varoitteli, että sinne on sitten tosi vaikea päästä.

Pääsykoe tuntui tämän ”kannustamisen” jälkeen elämän ja kuoleman kysymykseltä, hyvät pisteet ja arvosanat välttämättömiltä. Odotin äidinkielestä laudaturia. Oli valtava pettymys, kun se lähti ja palasi magna cum laudena (silloin ei ollut eximia-arvosanaa).

Laajan matematiikan yo-kokeessa jäädyin niin pahasti, että vaikka lukion päättötodistuksessa komeilee kahdeksikko, pääsin nipin napin läpi. Ilmoittauduin syksyn yo-kokeisiin korottamaan äidinkielen numeroa, varauduin pitämään välivuotta, toivoin, että voisin jatkaa kesätyöpaikassani pidempään.

Yllätyksekseni pääsin Tampereelle opiskelemaan, ja minulle tulikin todella kiire etsiä asunto parinsadan kilometrin päästä kotoa. Olin duunaritaustaisen sukuni ensimmäinen yliopistossa. Tunsin itseni todella oudoksi linnuksi haahuillessani akateemisen maailman käytävillä. Olisipa minulla silloin ollut koulutusliitteen sanasto opiskelumaailmaan, josta olisin voinut lukea niin virallisten asioiden selitykset ja varsinkin vapaa-ajan viettoon liittyvistä käytännöistä.

”Odotin äidinkielestä laudaturia.”

Entä, jos en pääse haluamaani opiskelupaikkaan. Eivät kaikki muutkaan pääse. Mikael Karvia kertoo liitteessä, mitä teki niinä vuosina, kun haki seitsemän kertaa Teatterikorkeakouluun.

Terveydenhoitaja Khadra Sugulle taas aloitti haaveammattinsa opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa, kun ovet eivät pääsykokeissa auenneet ja siirtyi tutkinto-opiskelijaksi opintopisteitä kasaan kerättyään.

Entä, jos en ole pänttääjätyyppiä, miettivät useat. Ei kaikkien todellakaan tarvitse olla kuten työmailla viihtyvä lvi-alan ammattilainen Kirsi Veikkolainen toteaa.

Työelämätaitoja oppii oppilaitosten lisäksi muuallakin: järjestöhommissa, harrastuksissa ja työpaikoissa, joihin ei ole tarkoituskaan jäädä loppuelämäksi. Olen työskennellyt köksäkerhon vetäjänä, siivoojana, huolintasihteerinä, postinjakajana ja tutkimushaastattelijana. Kaikista kokemuksista on ollut hyötyä toimittajan työssä.

Entä, jos valitsen väärin. Ei hätää! On tärkeä havainto, että jokin ei sovikaan itselle. Kurssiaan voi muuttaa, eikä se ole maailmanloppu vaan uuden sopivamman alku. Mieluisan ammatin voi löytää montaa polkua pitkin, ja ne ovat kaikki yhtä oikeita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide