Huono-osaisuus on yhteydessä vakavaan parisuhdeväkivaltaan

Kyselytutkimukset eivät tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia vastaajia, ja ihmiset määrittelevät väkivaltaa eri tavoin.

4.1. 2:00

Parisuhdeväkivalta on noussut puheenaiheeksi viimeaikaisten rikosten myötä, mutta tyypillinen parisuhdeväkivalta eroaa monin tavoin mediassa eniten huomiota saavista teoista. Suomessa parisuhdeväkivallan seurauksena kuolee joka vuosi keskimäärin viisitoista naista ja neljä miestä. Vaikka naisiin kohdistuvien parisuhdesurmien määrä on 20 viime vuoden aikana vähentynyt, muihin Pohjoismaihin verrattuna parisuhdesurmia tehdään Suomessa paljon. Sama pätee muuhunkin henkirikollisuuteen.

Henkirikoksia lukuun ottamatta suurin osa parisuhdeväkivallasta on piilorikollisuutta, joka ei tule viranomaisten tietoon. Parisuhdeväkivallan yleisyyden tarkka selvittäminen on vaikeaa, ja erilaisten arvioiden tulkitseminen edellyttää ymmärrystä eri mittaustapojen puutteista.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) tutkimuksen mukaan 5,5 prosenttia suomalaisista naisista ja 3,4 prosenttia miehistä oli kokenut parisuhdeväkivaltaa edeltävän vuoden aikana. Arvio on epätarkka, sillä kyselytutkimukset eivät tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia vastaajia. Lisäksi ihmiset tulkitsevat ja tunnistavat väkivaltaa eri tavoin. Esimerkiksi korkeakoulutetut ja naiset määrittelevät teot helpommin väkivallaksi kuin matalasti koulutetut ja miehet. Eri sosiaaliryhmien kokeman parisuhdeväkivallan määrän vertailu vaatiikin erityistä varovaisuutta.

Sama ongelma koskee maiden välisiä vertailuja. Mediassa viitataan toistuvasti kyselytutkimuksiin, joiden mukaan naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on erityisen yleistä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tulokset saattavat kuitenkin osin heijastaa kulttuurieroja väkivallan määrittelyssä.

Suurin osa parisuhdeväkivallasta on piilorikollisuutta.

Kyselytutkimuksilla saadaan tietoa monenlaisista väkivallan muodoista, mutta kaikki havainnot eivät välttämättä yleisty kuvaamaan vakavimpia väkivallan muotoja. Kun Krimon kyselytutkimuksen tarkastelu rajataan ”vähintään läimäisyn käsittävään” parisuhdeväkivaltaan, väkivallasta ilmoitti 1,6 prosenttia naisista ja 1,5 prosenttia miehistä. Parisuhdekumppanin tekemästä seksuaalisesta väkivallasta kertoi sen sijaan 1,6 prosenttia naisista ja 0,4 prosenttia miehistä. Arviot väkivallan yleisyydestä ja sukupuolten välisestä erosta ovat voimakkaasti kytköksissä siihen, millaista väkivaltaa tarkastellaan.

Viranomaistilastot soveltuvat vakavan väkivallan tutkimiseen kyselytutkimuksia paremmin. Vuonna 2021 viranomaisten tietoon tuli 200 parisuhdekumppaniin kohdistunutta törkeää pahoinpitelyä tai henkirikoksen yritystä. Uhreista 57 prosenttia oli naisia.

Parisuhdeväkivallan riskitekijät ovat osin samanlaisia kuin muunkin väkivallan. Erityisesti vakava parisuhdeväkivalta on selvässä yhteydessä uhrin ja tekijän heikkoon sosiaaliseen asemaan: matalasti koulutetuilla, työttömillä, pienituloisilla ja runsaasti päihteitä käyttävillä on suurempi riski päätyä parisuhdeväkivallan uhriksi tai tekijäksi.

Tilastolliset yhteydet viittaavat ryhmien välisiin keskimääräisiin eroihin: parisuhdeväkivaltaa havaitaan kaikissa sosiaaliluokissa, mutta riski on suurempi tietyissä ryhmissä.

Parisuhdeväkivallan tekijöillä on usein muutakin rikostaustaa väkivallan ja muiden rikosten osalta. Lisäksi parisuhdeväkivallan tekijät ovat usein myös rikosten uhreja.

Toisinaan parisuhdeväkivallassa onkin kyse molemminpuolisesta väkivallasta, jossa tekijän ja uhrin rooleja on vaikea erottaa toisistaan. Tällaisissakin tapauksissa väkivalta voi johtaa toisen osapuolen kuolemaan.

Tyypillinen parisuhdekumppaniin kohdistuva henkirikos ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitä edeltää uhriin kohdistunut väkivalta tai uhkailu. Useimmiten uhrille ja tekijälle on kasautunut ongelmia muillakin elämän osa-alueilla.

Toivottavasti puhe viimeaikaisista rikostapahtumista kääntyy pian keskusteluksi siitä, miten palvelujärjestelmä voisi paremmin tavoittaa ne ihmiset, joilla on suurin riski joutua parisuhdeväkivallan kohteeksi.

Karoliina Suonpää ja Maiju Tanskanen

Suonpää on tutkijatohtori ja Tanskanen väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide