EU-maat hakevat jäsenyyden hyötyjä erilaisista lähtökohdista

Euroopan unionin tuleva kehitys riippuu siitä, mikä on siihen kuuluvien maiden pienin yhteinen nimittäjä.

6.1. 2:00

Identiteettikysymykset ovat puhuttaneet Euroopassa pitkään. Tuoreessa EU-maissa tehdyssä tutkimuksessa vastaajille esitettiin kaksi kysymystä. Ensin kysyttiin, identifioiko vastaaja itsensä pääasiassa oman maansa kansalaiseksi vai yhtä lailla myös eurooppalaiseksi. Lisäksi tiedusteltiin, haluaisiko vastaaja siirtää entistä useammat päätökset EU-tasolla tehtäviksi.

Kyselyn tulokset olivat melko yllättäviä. Innokkaimpia siirtämään päätöksiä EU-tasolle olivat ne, jotka identifioivat itsensä lähinnä oman maansa kansalaisiksi. Ja ne, jotka tunsivat itsensä yhtä paljon eurooppalaisiksi kuin maansa kansalaisiksi, olivat haluttomimpia siirtämään valtaa EU:lle.

Voisi olettaa, että toive EU:n vallan lisäämisestä kulkisi käsi kädessä kehittyneemmän eurooppalaisen identiteetin kanssa. Eri EU-maiden asukkaat näkevät EU:n roolin kuitenkin eri tavoin, ja heidän maansa ovat liittyneet eurooppalaiseen yhteisöön eri syistä.

Joillekin valtioille – etenkin EU:n pohjoisille jäsenmaille – ulkomaankauppa on erityisen tärkeää, ja siksi ne ovat olleet kiinnostuneita sisämarkkinoista. Rajamuodollisuuksien poistaminen ja yhteiset säännöt helpottavat kaupankäyntiä. EU:n ja sisämarkkinoiden laajentuessa kasvoi suurten kauppamaiden vaikutusvalta. EU on suurena kauppa-alueena voinut myös neuvotella jäsenmaidensa puolesta niitä hyödyttäviä kauppasopimuksia muun maailman kanssa.

Seuraava integraation vaihe oli valuuttakursseihin liittyvän epävarmuuden poistaminen. Kansallisten valuuttojen kurssivaihtelut muuttivat jatkuvasti tavaroiden ja palvelujen hintoja ja haittasivat kaupankäyntiä.

Yhteisen valuutan käyttöönottoa eivät niinkään halunneet suuret kauppamahdit vaan korkean inflaation maat. Ne halusivat ”maahantuontina” hintavakauden pohjoisista maista, joissa inflaatio oli vähäistä. Lupaus ”yhteisestä ja vakaasta valuutasta” olikin erityisen houkutteleva korkean inflaation maille.

EU-jäsenyys houkutteli monia maita muistakin kuin puhtaasti taloudellisista syistä. Integraatio tarjosi selkänojan yhteiskunnan modernisoinnille, ja etenkin pienille ja heikosti hallinnoiduille maille EU oli yhteiskunnallisten instituutioiden uudistamisen ankkuri. Yhteisten sääntöjen mukainen taloudellinen yhteistyö on yksi tapa kohentaa hallinnon rakenteita.

”Eurooppaan kuuluminen” on taas puolustuksen näkökulmasta tärkeää etenkin EU:n itärajalla sijaitseville maille Suomesta Kyprokseen – ainakin tärkeämpää kuin läntisille jäsenmaille Atlantin rannalla. Lujempi EU-integraatio tuo enemmän turvallisuudentunnetta ilman selvästi muotoiltuja turvatakuitakin.

Myös Pohjoismaat ovat päätyneet erilaisiin ratkaisuihin.

Talouksina ja yhteiskuntina samankaltaisten Pohjoismaiden EU-ratkaisut ovat osoitus siitä, miten maat päätyvät omista lähtökohdistaan erilaisiin ratkaisuihin. Pohjolan itäisessä kolkassa Suomi on EU:n ja euroalueen jäsen. Lännemmäs siirryttäessä Ruotsi ja Tanska ovat EU:n mutta eivät euroalueen jäseniä, ja Tanska tuli mukaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vasta viime vuonna. Vielä kauempana lännessä Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä, mutta niillä on unioniin läheiset taloudelliset ja sosiaaliset suhteet. Pohjolan itäosista kohti länttä siirryttäessä aggressiivisten naapurimaiden aiheuttama turvallisuusuhka pienenee, eikä EU-integraatiota pidetä yhtä tarpeellisena.

Oma lukunsa ovat EU:n arvot. Ne ovat erityisen tärkeitä niille maille, jotka vasta tavoittelevat unionin jäsenyyttä. Kun Ukraina pääsi EU:n ehdokasjäseneksi viime kesäkuussa, se oli valtava voitto Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle maalle. Ukraina pääsi mukaan arvojärjestelmään, jossa mukanaolo on välttämätöntä liittolaissuhteiden syventämiseksi – ja turvallisuuden ollessa uhattuna Ukraina tarvitsee vahvoja ja toimintakykyisiä liittolaisia.

EU:n tuleva kehitys riippuu siitä, mikä on unioniin kuuluvien maiden pienin yhteinen nimittäjä. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että EU:n vaikutusvaltaan vaikuttaa olennaisesti unionin kyky puhua yhdellä äänellä. Näkemyksissä siitä, mitä tuolla äänellä pitäisi sanoa, on kuitenkin suuria eroja.

Maria Demertzis

Kirjoittaja on tutkija brysseliläisessä Bruegel-tutkimuskeskuksessa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide