Kymppitonni rakennushankkeelle ja kaksi pellolle: tällaiset lisämaksut torjuisivat metsäkatoa

Metsän muuttamisen muuksi pitäisi olla riittävän kallista, että se torjuisi metsäkatoa ja vähentäisi päästöjä.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 15:47

Suomen kansallinen ja EU:n kautta tehtävä ilmastopolitiikka on ajautunut vaikeuksiin, kun metsänielut ovat romahtaneet alta. Metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta alle puolet siitä mitä ne olivat aiemmin. Se vaikeuttaa Suomen pääsemistä omiin ilmastotavoitteisiinsa.

Siksi poliitikot ovat nyt heränneet nielujen pelastamiseen. Hakkuiden rajoittaminen kohentaisi nieluja välittömästi, mutta vaatisi erityisen vahvaa poliittista tahtoa puuttua hakkuisiin, sillä metsäteollisuutta ja metsätaloutta on perinteisesti pidetty Suomessa tärkeinä.

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk) väläytti yhtenä nielulääkkeenä metsitystä. Se on kuitenkin keinona sekä tehoton että kallis. Ilmastotavoitteiden takarajat ovat niin lähellä, ettei tuore taimikko ehdi kunnon nieluksi siinä ajassa.

Paljon halvempaa ja tehokkaampaa olisi se, ettei tilannetta päästettäisi metsitykseen asti – toisin sanoen metsäkadon estäminen.

Luonnonvarakeskus Luken selvityksen mukaan metsäkadon estäminen olisi yksi tehokkaimmista keinoista pienentää maankäytön ilmastovaikutusta.

Metsäkadossa hiilinielu menetetään pysyvästi, toisin kuin hakkuissa, joissa hakatun metsän tilalle kasvaa uusi metsä.

Vaikka Suomi on metsäinen maa, meiltä kuitenkin koko ajan katoaa metsää. Ilmiö ei ole ihan merkityksetön, sillä metsäkato aiheuttaa noin kuusi prosenttia Suomen ilmastopäästöistä.

Pinta-alalla mitattuna metsäkadon suurin syy on rakentaminen. Metsiä menetetään asuinrakennusten, mökkien, teiden, voimalinjojen, kaivosten ja muun teollisuuden tieltä.

Osa rakentamisesta voidaan ajatella välttämättömäksi: jossainhan ihmisten on asuttava ja sähköäkin on saatava. Toisaalta kaikki rakentaminen ei ole välttämätöntä, ainakaan juuri kyseiselle paikalle.

Toinen suuri syy metsäkatoon on maatalous. Metsiä hävitetään peltojen tieltä.

Äkkiseltään maataloudenkin voi ajatella välttämättömäksi: onhan ihmisten saatava ruokaa.

Kuitenkaan ruuantuotantoon ei enää tarvittaisi lisää maata. Meillä on peltoja, joita pidetään tuotantokunnossa tukien takia, vaikka niillä ei juuri tuoteta ruokaa. Uuttakin peltoa raivataan koko ajan eikä sitä välttämättä tehdä ruokakasvien takia. Suomessa raivataan peltoa edelleen lannanlevitystä varten. Erityisen paljon lisäpeltojen tarvetta on aiheuttanut maidontuotanto.

Jos metsäkatoa katsotaan pinta-alan sijaan päästöjen kautta, tilanne muuttuu: suurin osa metsäkadon aiheuttamista ilmastopäästöistä syntyy peltojen raivaamisesta ja pienempi osa metsän hävittämisestä rakentamisen tieltä.

Luontokadossa ratkaisevaa ovat pinta-alat, se kuinka paljon luontoa menetetään, mutta ilmastonäkökulmasta juuri pellon raivaamisen rajoittaminen olisi tehokkaampaa.

Peltoa raivataan edelleen lannanlevitystä varten.

Keinoja metsäkatoon puuttumiseen olisi. Uuden pellon raivaaminen voitaisiin yksinkertaisesti kieltää. Tai siitä voitaisiin ainakin tehdä luvanvaraista.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä se kalliimmaksi. Tämä onnistuisi maankäytön muutosmaksulla.

Jos uuden pellon raivaaminen kallistuisi nykyisestä, peltojen ostaminen tai vuokraaminen muuttuisi kannattavammaksi vaihtoehdoksi laajentaa tilaa. Raiviolle levittämisen sijaan ylimääräistä lantaa voitaisiin käyttää esimerkiksi biokaasuksi tai lannoitteeksi.

Jos maksu olisi määritelty aiheutetun ilmastohaitan mukaan, maankäyttömuutosmaksu rajoittaisi tehokkaasti uuden turvepellon raivausta, arvioi Luken raportti viime vuodelta.

Maankäyttömaksuja voitaisiin maatalouden lisäksi soveltaa myös rakentamiseen. Ideana olisi tehdä metsään rakentaminen kalliimmaksi ja erilaiset tiivistämis- ja täydentämisvaihtoehdot houkuttelevammiksi.

Rakentamisessa maksun ohjausvaikutus ei kuitenkaan olisi läheskään niin tehokas kuin turvepeltojen tapauksessa. Etenkään suurissa kaupungeissa maksu ei todennäköisesti juuri ohjaisi rakennushankkeiden sijoittumista.

Ilmastohaitan mukaan laskettuna maankäytön muutosmaksu voisi rakentamisessa olla 2 000–10 000 euroa hehtaarilta ja turvepellon raivauksessa 20 000–40 000 euroa hehtaarilta.

Rakennushankkeiden sijoittumisen ohjailussa toinen mahdollinen keino voisi olla ekologisen kompensaation pakollisuus. Hallitus kuitenkin jätti sen pois luonnonsuojelulaista.

Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa sanotaan näin: ”Metsien raivaamista rakentamiseen pyritään hillitsemään esimerkiksi ottamalla käyttöön maankäyttömuutosmaksu.”

Hallituskausi on kaartumassa loppusuoralle mutta tällaista maksua ei ole otettu käyttöön. Eikä sellaista ehditä enää säätämäänkään: hallitus asetti vasta syyskuussa 2022 työryhmän valmistelemaan tällaista maksua.

Maksun käyttöönotosta päättäminen jää siis seuraavan hallituksen asiaksi.

Kirjoittaja on HS:n ympäristötuottaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide