Lasten hyvinvointia ei edistetä vain palveluita kehittämällä

Aikuisten tulisi olla kiinnostuneita lasten maailmasta ja aidosti pohtia lasten kanssa sitä, miten ihmiset toimivat.

21.1. 2:00

Keskustelu lasten hyvinvoinnista on jumittunut sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjontaan ja sen ongelmiin. Psykoterapian saatavuuden turvaaminen ja henkilöstön riittävyys nähdään lähes ainoina kehittämiskohteina. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan merkittävä osa sote-alan avoimista työpaikoista on nyt jäänyt täyttymättä koko Suomessa. Jos ala tarvitsee tulevien viidentoista vuoden aikana 200 000 uutta osaajaa, on epärealistista odottaa ratkaisuja lasten ja nuorten mielenterveyskysymyksiin vain palveluita kehittämällä.

Lasten kehitystä ja mielenterveyttä tulee tukea ja näyttöön perustuvia hoitomenetelmiä tarjota nykyistä paremmin. Hoitoon pääsyn kynnyksen tulisi olla riittävän matala. Mielenterveysongelmiin liittyy yhä ennakkoluuloja, minkä vuoksi osa hoitoa tarvitsevista lapsista ei päädy hoitoon tai tulee sinne verrattain myöhään. Toisaalta erikoissairaanhoitoon päätyy lapsia, jotka eivät sinne kuulu.

Painopistettä hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukemisessa tulisi siirtää lasten tavanomaiseen arkiympäristöön. Kun lapsi toimii normiodotuksista poikkeavasti, ajatellaan usein, että ammattiavun tulisi korjata lapsi. Vaikka kansainvälisesti laskettuna jopa puolet hoitoa mielenterveyden häiriöön tarvitsevista lapsista jää ilman riittävää hoitoa, kaikki lasten poikkeava käyttäytyminen tai oireilu ei johdu häiriöstä eikä edellytä hoitoa.

Vallalla olevat asenteet vinouttavat käsitystämme siitä, minkälaisia lapset saavat olla. Lasten kehitykseen kuuluu paljon yksilöllistä vaihtelua, eikä lapsia tulisi verrata toisiinsa vaan kannustaa kehittymään omalla polullaan. Monet arkipäivän keinot tukevat lasten kehitystä ja hyvinvointia, eikä aina ole tarvetta asiantuntijapalveluihin.

Käyttäytymistä ohjaavat synnynnäiset ominaisuudet, kasvatus ja opetus sekä ympäristön reaktiot. Tavanomaisesta poikkeava käyttäytyminen herättää ihmisissä aina epävarmuutta. Erityisesti lapsijoukossa poikkeava käytös johtaa usein kiusaamiseen tai sulkemiseen ryhmän ulkopuolelle. Jos aikuiset eivät puutu tilanteeseen, voivat seuraukset pahimmillaan johtaa hoitoa vaativaan mielenterveyden häiriöön.

Poikkeavasti käyttäytyvä lapsi jää usein yksin.

Aikuisten tehtävänä on auttaa poikkeavasti käyttäytyvää lasta havaitsemaan toimintansa vaikutuksia. Myös toisten lasten ymmärrystä poikkeavan käytöksen syistä tulisi lisätä. Tämä edellyttää lapsen kanssa toimivilta aikuisilta rohkeutta nostaa asiat pöydälle. Koti-, koulu-, päiväkoti- ja harrastusympäristöissä tulisi pystyä tarkastelemaan tilanteita eri näkökulmista ja keskustella asian herättämistä tunteista ja siitä, miten itse kukin voisi toimia, jotta asiat sujuisivat paremmin.

On myös tilanteita, joissa lapsen käyttäytymiseen tulee puuttua heti ja selkeästi. Väkivaltainen käyttäytyminen aikuisten tulee suoraviivaisesti estää. Jos lapsi pyrkii vahingoittamaan itseään, tarvitaan aina mielenterveyden ammattilaisen apua. Näissäkin tilanteissa on tärkeää auttaa ympärillä olevia lapsia, kuten kavereita tai sisaruksia, ymmärtämään tilanteen taustoja. Näin vältetään leimautumista ja syrjivää ajattelua.

Lapset tarvitsevat aikuisia pohtimaan kanssaan vaikeita asioita. Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja kodeissa pitäisi olla riittävästi yhteistä aikaa keskusteluille, joissa mietitään aidosti sitä, miten ihmiset toimivat. Lasten kanssa tulisi aktiivisesti jutella siitä, miten olla hyvä kaveri ja miten tulla toimeen myös niiden kanssa, joista ei niin tykkää.

Aikuisten tulisi olla kiinnostuneita lasten maailmasta ja auttaa jokaista kasvamaan ainutlaatuiseksi omaksi itsekseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää meiltä lapsen persoonallisuuden ja lahjakkuuden kehittämistä täyteen mittaansa sekä lapsen valmiuksien tukemista vastuullisuuteen ja suvaitsevaisuuteen erilaisia etnisiä taustoja sekä sukupuolten tasa-arvoa kohtaan.

Erilaisuuteen tulisi suhtautua uteliaasti ja kiinnostuneesti – maailma tarvitsee monenlaisia ihmisiä.

Katriina Anttila ja Leena Repokari

Anttila on lastenpsykiatrian ylihoitaja ja Repokari lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja linjajohtaja Hus-yhtymän lastenpsykiatrisessa yksikössä. Kirjoittajat ovat myös psykoterapeutteja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide