Väärin tutkittu, väärin tulkittu

Sen sijaan, että pidetään itsepintaisesti kiinni ylimitoitetuista hakkuutavoitteista tai syyllistetään yksittäistä metsänomistajaa, poliitikkojen kannattaisi pohtia hiilinielujen vahvistamista ja metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistä.

5.1. 2:00 | Päivitetty 5.1. 8:23

Vuosi 2022 oli kaikin puolin dramaattinen. Ympäristön kannalta vuosi oli ristiriitainen. Se toi huolestuttavia uutisia maapallon lämpenemisestä, äärimmäisten sääilmiöiden voimistumisesta ja luonnon ahdingosta. Samalla vuosi toi esiin sen, että hitaasti etenevät kriisit jäävät kovin usein poliittisten julistusten tasolle.

Ilmastonmuutos ja luontokato nousivat entistäkin vakavammin keskusteluun, kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti raporttinsa muutosten nopeudesta: aikaikkuna korjausliikkeelle on umpeutumassa, ja ihmiskunnan nykyinen elämäntapa vaarassa.

Kansainvälinen luontopaneeli IPBES puolestaan arvioi, että yli miljoona lajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon: luonnon monimuotoisuus heikkenee niin, että ihmisten hyvinvointi on vaarassa.

Kyse ei ole maailmanlopun julistuksista, vaan tieteen toteamista muutoksista, joiden hillitseminen vaatii korjausliikkeitä nykyisessä elämäntavassa. Kyse on elämän edellytyksistä.

Suomi ei ole irrallaan muusta maailmasta, vaikka ”meille ei tulla sanomaan, mitä Suomessa pitäisi tehdä” -asenteesta päätellen niin voisi kuvitella.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat myös Suomessa, ja luonnonvarojen hyödyntäminen osataan täälläkin. Isossa roolissa ovat metsät.

Silti Suomessa on keskitytty kiistelemään hiilinieluista sekä torjumaan lähestulkoon kaikkea, mikä vaikuttaisi perinteiseen tapaan hyödyntää metsiä. Kun tutkimukset osoittavat, että totuttuja tapoja pitäisi tomuttaa, metsäalalta kuuluu ärähdys: väärin tutkittu, väärin tulkittu, väärät tutkijat.

Totutut tavat kaipaavat tomutusta.

Metsät ovat Suomessa merkittävin ilmastonmuutosta hillitsevä varanto. Ne sitovat hiiltä ja toimivat tärkeinä hiilinieluina. Tämä varanto on nyt pienentynyt. Metsät sitovat vähemmän hiiltä kuin aikaisemmin. Samaan aikaan metsät kasvavat hitaammin.

Sen sijaan, että pidetään itsepintaisesti kiinni ylimitoitetuista hakkuutavoitteista, kannattaisi pohtia hiilinielujen ja metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistamista. Keinoja on, ja tuoreet tiedot hiilinielujen tilasta osoittavat, että ne täytyy myös toteuttaa.

Suomi on sitoutunut tekemään osansa. Tekemättömyyden syy ei voi olla se, että muualla on huonommin tai että Suomen tekemisillä ei ole merkitystä maailman mittakaavassa. Esimerkiksi yksittäisen metsänomistajien syyllistäminen ei johda mihinkään.

Ikkuna muutokselle on vielä raollaan, mutta sitä ei voi sysätä vaalien yli vuodesta toiseen. Asenteissakin kaivataan korjausliikettä.

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide