Maailmalla puhutaan venäjää monin eri tavoin

Venäjän kielen ja Venäjän valtion yhteyden oletus itsestäänselvyytenä on vain häiritsevä harhaluulo myös toisen sukupolven venäjänkielisten kannalta.

9.1. 2:00

Englantia puhutaan eri tavalla eri maissa. Se on virallinen kieli esimerkiksi Australiassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Erilaisia englanteja käyttämällä moninaisten äidinkielten puhujat kykenevät ymmärtämään toisiaan.

Ruotsikin esiintyy erilaisina eri maissa: suomenruotsi kuulostaa erilaiselta kuin vironruotsi, saati melodinen riikinruotsi. Yhdenlaista koreaa puhutaan Pohjois-Koreassa ja toisenlaista Etelä-Koreassa, mutta ihmiset ymmärtävät vaivatta toisiaan rajasta huolimatta. Mandariinikiina on virallinen kieli Kiinassa ja Taiwanissa. Tällä kielellä kahden maan puhujat pystyvät keskustelemaan keskenään vaikeuksitta, mutta kyseessä on kaksi kielimuotoa, joita jopa kirjoitetaan eri kirjoitusmerkeillä.

Myös venäjää puhutaan ensimmäisenä tai toisena kielenä monissa maissa, etenkin niissä, jotka ennen olivat Neuvostoliiton tasavaltoja. Niissä käytetyt venäjät eivät kuitenkaan ole samanlaisia, mikä johtuu paikalliskielten erilaisista vaikutuksista: venäjää lausutaan kussakin maassa omalla tavallaan, ja paikallisissa venäjissä on omanlaisiaan lainasanoja. Kaikesta tästä huolimatta venäjä toimii keskustelun välineenä eri äidinkieliä puhuvien välillä muun muassa kaupankäynnissä ja taloudellisessa yhteistyössä riippumatta Venäjästä ja sen politiikasta.

Venäjän kielen keskuksena on perinteisesti pidetty Moskovaa. Venäjältä paenneet eivät halua puhua venäjää, koska valtaväestö kytkee heidät Venäjän poliittisiin päämääriin. Venäjän ulkopuolisten venäjien tutkijat ovat esittäneet muita näkökulmia: paikalliset venäjät ovat jo pitkään kehittyneet erilleen Moskovan venäjästä, ja niitä on syytä pitää omina paikallisina kielimuotoinaan. Niinpä on olemassa muun muassa Kazakstanin venäjä, Turkmenian venäjä, Gruusian venäjä, Viron venäjä, Latvian venäjä, Moldovan venäjä sekä myös Yhdysvaltojen venäjä, Kanadan venäjä, Saksan venäjä ja Suomen venäjä.

Muiden venäjien riippuvuutta Venäjän valtiosta ei ole tarpeen olettaa. Toinen sukupolvi, joka on omaksunut venäjän kielen Venäjän ulkopuolella, ei välttämättä ole yhteydessä Venäjään sen enempää kuin maan venäjää puhumattomatkaan kansalaiset. Niinpä venäjän kielen ja Venäjän valtion yhteyden oletus itsestäänselvyytenä on vain häiritsevä harhaluulo myös toisen sukupolven venäjänkielisten kannalta.

Vuonna 2010 Venäjän ulkopuolella oli 30 miljoonaa venäjänkielistä.

Voimme nähdä venäjän erilaiset variaatiot arvokkaaksi kanssakäymisvälineeksi niin nykyään kuin tulevassakin maailmassa. Suomalaistenkin kansainvälistä yhteistyötä harjoittavien ammattilaisten on helppoa tajuta, että venäjän opiskelu olisi välitön tie toimia ilman tulkkeja laajoilla alueilla Euraasiassa ilman mielikuvia yhteyksistä Venäjän valtion nykypolitiikkaan. Paikallisten venäjien väliset erot maailmalla eivät estä niiden puhujia ymmärtämästä toisiaan, koska erot eivät horjuta kieliopin keskeisiä periaatteita.

Voi kysyä: miten huolletaan ja normitetaan venäjän eri kielimuotoja? Tämä kysymys on tässä vaiheessa abstraktinen ja ehkä hyödytön, mutta ratkaisu löytyy ajan kanssa, jos ja kun keskipakoisten rinnakkaisten venäjän kielten konsepti toteutuu täysimääräisesti.

Vuonna 2010 Venäjän ulkopuolella oli 30 miljoonaa venäjänkielistä. YK:n pakolaisjärjestön mukaan yli neljä miljoonaa Venäjän kansalaista on paennut maasta Venäjän aloitettua sodan Ukrainaa vastaan. Politisoiva asenne venäjän kansallisia kielimuotoja kohtaan on aika poistaa ja ryhtyä käyttämään niitä kanssakäymisen keinona, mikä onkin ihmiskielen perustarkoitus.

Larisa Leisiö

venäjän kielen professori

Itä-Suomen yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide