Oli sekin aika, jolloin puolustusministerin posti oli ministeriasteikon alapäässä

Puolustusministeri vaihtuu torstaina, kun Antti Kaikkonen (kesk) jää vanhempainvapaalle ja tilalle nousee Mikko Savola (kesk). Aina tehtävä ei ole ollut Suomessa kovin himoittu.

5.1. 2:00 | Päivitetty 5.1. 6:57

Suomessa vaihtuu torstaina puolustusministeri, kun Antti Kaikkonen (kesk) jää vanhempainvapaalle.

Kaikkosen ilmoitusta seurasi kohu, kun puoluejohto ilmoitti elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) voivan hoitaa Kaikkosen tehtävät oman työnsä ohessa. Ehdotus haiskahti heti suhmuroinnilta, mutta sitä pidettiin myös suorastaan vastuuttomana energiakriisin ja Nato-prosessin keskellä.

Asia ratkesi, kun kansanedustaja Mikko Savola (kesk) vähät välitti puoluejohdon suunnitelmista ja ilmoitti haluavansa puolustusministeriksi. Eduskuntaryhmä tuki häntä, joten Suomi saa torstaina uuden kokopäiväisen puolustusministerin.

Satuin keskustelun aikana lukemaan entisen oikeuskanslerin Kai Kortteen muistelmia. Ne palauttivat mieleen ajat, jolloin puolustusministerin asemaa pidettiin paljon vähäpätöisempänä. Vähän niin kuin Saksassa näemmä edelleen tehdään.

Korte kertoi, kuinka hän oikeusministeriön silloisena kansliapäällikkönä sai Kalevi Sorsan (sd) uuden hallituksen myötä ministeriöönsä Matti Louekosken (sd) eikä Kristian Gestriniä (r).

”Kun Sorsan ensimmäistä hallitusta oltiin muodostamassa, Kristian Gestrin soitti minulle ja kertoi havitelleensa siinä oikeusministerin paikkaa mutta joutuneensa tyytymään puolustusministeriöön, koska Sorsa nimenomaan halusi Louekosken oikeusministeriksi”, Korte kirjoitti.

Sen jälkeen piti kaivaa esiin suomalaisen valtio-opillisen kirjallisuuden klassikko, Lasse Lehtisen Uskottu mies, jossa Alwar Miettinen perusteli päätöstään ryhtyä puolustusministeriksi: ”Tutkin pari päivää sitten papereita ja huomasin, että puolustusministerillä on hallituksen helpoin homma. Tasavallan presidentti on sotaväen ylipäällikkö ja komentaja armeijalla on vielä erikseen.”

Kortteen kohdalla mukana oli aimo annos juristisnobismia, ja Lehtinen kirjoitti komiikkaa, mutta molemmat kertoivat myös ajastaan. Ministerin asemaan vaikuttivat pitkälti niin sanotut yleiset syyt. Suomella oli puolustusvoimat Neuvostoliittoa vastaan, mutta sillä ei voinut elämöidä. Siksi oli parempi, että puolustusministereillä oli matala profiili.

Puolustusministerin salkku ei ole ollut mikään jämä enää pitkään aikaan. Puolustusministerinä 1990-luvun alkupuoliskon ollut Elisabeth Rehn (r) nosti sekä tehtävän, puolustushallinnon että maanpuolustuksen profiilia selvästi. Sen jälkeen tehtävässä on ollut vaikutusvaltaisia poliitikkoja, jotka ovat vaikuttaneet puolustuspolitiikkaan.

Ministerien arvoranking on muutenkin Kortteen kuvaamia aikoja eläväisempi, vaikka puolueiden erilaiset tavoitteet ja painotukset ovat aina pitäneet sitä vähän liikkeessä. Niihin aikoihin presidentillä oli paljon myös sisäpoliittista valtaa, ulkoministerillä oli kiistatta pääministerin jälkeen toiseksi tärkein salkku, ja oikeusministerin ja yhden toisen ministerin piti olla juristeja.

Nyt presidentillä ei ole enää virallista valtaa sisäpolitiikassa, valtiovarainministerin salkku on ollut jo kauan toiseksi tärkein eikä oikeusministeriltäkään vaadita muodollista pätevyyttä. Myös nykytapa, jossa hallituspuolueiden puheenjohtajat sopivat yhdessä isot asiat ja kiistat, kasvattaa väistämättä puheenjohtajien salkkujen painoarvoa, vaikka ne perinteisesti olisi nähty kevyempinä.

Silti tietyt asiat eivät muutu. Politiikassa raha tarkoittaa yleensä myös valtaa, mutta myös ministerin persoonalla ja suhteilla pääministeriin voi olla iso merkitys. Perhe- ja peruspalveluministerin asemaan tällä kaudella vaikutti eniten se, että salkku oli Krista Kiurulla (sd).

Puolustusministeri vaihtuu nyt tilanteessa, jossa poliitikot puhuvat jo enemmän seuraavasta hallituksesta kuin nykyisestä. Siinä ministeriranking menee taas uusiksi.

Puolustusministerin vahva asema on kuitenkin varma, siitä pitävät Nato-jäsenyys ja Venäjä huolen.

Ehkä siksi tulevan ministerin nimeä ei juuri arvuutella. Sen verran todennäköisenä valintana puolustusvaliokunnan puheenjohtajaa Antti Häkkästä (kok) näemmä pidetään.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide