Yksityinen metsänomistus on metsiensuojelun pullonkaula

Virkamiesten ja poliitikkojen tulisi tehdä päättäväisesti ja rohkeasti kaikki ne välttämättömät esitykset ja toimenpiteet, joilla metsäluontomme köyhtyminen voidaan estää.

Lumista mäntymetsää Keuruun Huhkojärvellä tammikuussa 2019.

11.1. 2:00

Luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä keskeisiä keinoja ovat metsien hakkuiden vähentäminen ja niiden suojelun lisääminen.

Kun metsä hakataan, sen hiilitase ja luontopääoma romahtavat. Suomessa jo vuosia jatkuneet ylisuuret hakkuut ovat kiihdyttäneet metsäluontokatoa ja johtaneet tilanteeseen, jossa metsiemme hiilinielut eivät enää riitä kompensoimaan muun maankäyttösektorin päästöjä.

Suomessa metsiensuojelun pullonkaulaksi näyttää muodostuneen yksityinen metsänomistus. Se ei kuitenkaan saa olla niin pyhä asia, että sen vuoksi joudumme rajoittamaan luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Metsää ja muuta yksityismaata on lunastettu meillä yhteiskunnallisesti tärkeään käyttöön maailman sivu. Menetykset on korvattu rahalla tai vaihtomailla. Näin on toimittu esimerkiksi pääteiden, tuulivoimaloiden ja voimajohtolinjojen rakentamisessa. Laajemmassa katsannossa metsiensuojelu on näitäkin merkittävämpi asia.

Vapaaehtoisuus ei toimi kovin hyvin metsiensuojelussa.

Kun yksityismetsä siirretään suojelun piiriin, maanomistajalla säilyy haluttaessa omistussuhde metsään. Metsän luontoarvot ja monimuotoisuus säilyvät korvausta vastaan. Tässä on siis merkittävä ero edellä mainittuihin rakennushankkeisiin, joissa metsä menetetään iäksi ja maa siirtyy omistajaltaan pois.

Mielestäni virkamiesten ja poliitikkojen tulisi tehdä päättäväisesti ja rohkeasti kaikki ne välttämättömät esitykset ja toimenpiteet — maanomistuksista riippumatta —, joilla metsäluontomme köyhtyminen voidaan estää. Vapaaehtoisuus ei nimittäin toimi kovin hyvin metsiensuojelussa. Se on nähty Metso-hankkeessa, jossa valtio maksaa itsensä kipeäksi siellä täällä satunnaisesti sijaitsevista metsätilkuista ilman mitään kunnollista kokonaissuunnitelmaa.

Koska suojeluun käytettävät rahat ovat rajallisia, metsiä tulisi suojella siellä missä suojeluarvo ja -tarve ovat tutkimusten perusteella suurimpia ja missä verovaroille saadaan maksimaalinen suojeluhyöty. Tästä syystä myöskään mihinkään määräaikaisiin suojelu- tai hiilinielusopimuksiin ei pidä ryhtyä. Ne ovat vain tekohengitystä ja ongelmien siirtoa tulevaisuuteen ja poliittisesti kepuloitua tulonsiirtoa valtiolta metsänomistajille.

Mauri Leivo

biologi, Porvoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide