Energiansäästö ei ole pikamatka vaan kestävyyslaji

Tavalliselle palkansaajalle vanhan talon energiaremontti tarkoittaa yleensä määrätietoista useamman vuoden projektia.

Laskemalla huoneen sisälämpötilaa yhdellä asteella saa noin viiden prosentin säästön lämmityskuluihin.

12.1. 2:00

Media on ymmärrettävästi ollut viime ajat pullollaan tarinoita sähkölaskujensa kanssa pulassa olevista talonomistajista. Monenlaisia kikkakuutosia on myös tarjolla arjen sähkönsäästöön. Osa niistä on toimiviakin, osa enemmän mielenrauhaksi.

Jos oman kiinteistön energiankulutukseen kuitenkin havahtuu vasta sähkön hinnannousun myötä, on pahasti takamatkalla. Kyse ei ole siitä, mitä voisi tehdä nyt, vaan siitä, mitä olisi pitänyt suunnitella ja tehdä kiinteistön hankinnan jälkeen. Tavalliselle palkansaajalle vanhan talon energiaremontti tarkoittaa yleensä määrätietoista useamman vuoden projektia. Edetään omien resurssien rajoissa kohde kerrallaan.

Kerron esimerkin, omani.

Hankimme talomme vuonna 1996. Se on mitä perinteisin rintamamiestalo, jota on pidetty hyvin. Taloon oli aiemmin lisätty ulkovuorausta tuulensuojalevyineen. Ikkunat olivat alkuperäiset ja kakluunit oli poistettu. Olimme varautuneet hankintahinnan lisäksi remonttikuluihin. Aloitimme ikkunoista. Ne uusittiin, ja lasiksi otimme parhaan lämpöarvon materiaalin. Hintaero kun ei ollut kovin suuri. Parin vuoden jälkeen purettiin pari sisäseinää. Remontista yli jäänyt umpikuiva puru siirtyi yläpohjan lisäeristeeksi.

Sitten mentiin syvään päätyyn. Öljylämmitys oli tullut käyttöikänsä loppuun. Tilalle tuli ilmavesilämpöpumppu. Tuolloin vielä melko harvinainen lämmitysratkaisu osoittautui toimivaksi. Asennusfirma teki laskelmat takaisinmaksuajasta ja järjestelmän energiankulutuksesta. Takaisinmaksuajaksi arvioitiin 8–9 vuotta. Toteutuma oli seitsemän. Energiankulutusarvio (lämmitys, lämmin vesi ja taloussähkö) oli 11 500 kilowattituntia vuodessa. Toteutuma on ollut 8 000–10 500 kilowattituntia. Kaksi vuotta sitten asennettiin katolle aurinkopaneelit. Toukokuun jälkeen en ole maksanut sähköenergiasta senttiäkään.

Villasukat ja villapaita kuuluvat sisäpukukoodiin.

Sisälämpötila on säädetty 19 asteeseen. Makuuhuoneen patteri on ympäri vuoden kiinni. Suihkun vesikiertoinen lattialämmitys on säädetty niin, että lattian lämmön juuri tuntee. Se riittää kuivattamaan rakenteet. Sisällä ei lattianrajassakaan ole vedon tunnetta, eivätkä yläkerran ikkunat huurru kovillakaan pakkasilla.

Pienempiä säästötoimia on tehty matkan varrella. Vanhat hehkulamput vaihtuivat energiansäästölamppuihin ja sittemmin ledeihin heti kun ne markkinoille tulivat.

Villasukat ja villapaita kuuluvat sisäpukukoodiin. Tosin viileään tottuminen auttaa pärjäämään t-paidallakin. Lattialla leikkivät lapsenlapset eivät ole valittaneet vilusta. Kynttilöitä on mukava polttaa tunnelman luomiseksi, ei lisälämpönä.

Olemme siis säästäneet jo yli kymmenen vuoden ajan energiassa. Sähkön hintaa olemme kilpailuttaneet heti, kun se tuli mahdolliseksi. Toki omakin sähkön hinta on noussut, mutta se ei kahden eläkeläisen taloutta kaada. Ei edes terassin porealtaan ahkeralla kesäkäytöllä. Energian säästäminen ei ole pikamatka vaan kestävyyslaji.

Matti Vuohelainen

Sipoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide