Rauhasta pitää puhua sodan riehuessa ja sotien välillä

Niin Ukraina kuin Venäjäkin uskovat sodan loppuvan sotimalla.

13.1. 2:00

Ukrainan itärintaman tämänhetkinen pattitilanne lienee rohkaissut poliitikkoja, asiantuntijoita ja niin sanottuja ajatuspajoja tarjoamaan vaihtoehtoisia rauhanratkaisuja. Rauhan kysynnän ja tarjonnan käyrät eivät kuitenkaan näytä kohtaavan. Siitä, miten ne saadaan kohtaamaan, on rinnakkaisia totuuksia.

Rauhan kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska niin Ukraina kuin Venäjäkin uskovat sodan loppuvan sotimalla. Ajatus perustuu erityisesti molempien maailmansotien esimerkkiin: ratkaisutaisteluiksi miellettyihin sankaritarinoihin – Verdunista Sommeen ja El Alameinista Stalingradiin, Tali-Ihantalaan ja Iwo Jimaan – ja erityisesti Saksan antautumiseen.

Ukraina siten tavoittelee Venäjän laittomasti hallussa olevien alueiden valtaamista ja Venäjä Kiovan hallinnon vaihtamista. Venäjä jatkaa omaa rauhaan pakottamistaan ohjusiskuilla ja uhkauksilla ydinaseen käytöstä. Liikekannallepanon ja asekauppojen toivotaan luovan perustan ratkaisevalle kevätoffensiiville. Ukraina ja länsi puolestaan toivovat Venäjän armeijan korttitalon luhistuvan. Kumpikaan ei ole vielä häviämässä, joten osapuolten esittämät rauhanehdot ovat maksimaalisen kovia.

Voidaanko sodista päästä eroon?

Sodan lopettaminen diplomatian keinoin edellyttäisi salaista tai sankaridiplomatiaa, johon Moskovalla tai Kiovalla ei ole poliittista tahtoa tai sisäpoliittista tukea. Ulkopuolelta tarjotut ratkaisut jäävät täysin teoreettisiksi, parhaimmillaankin liian aikaisiksi. Kissingerejä tai rauhanoppositioita ei ole: Rauhan poliittisen hinnan uskotaan olevan rauhan sotilaallista hintaa kalliimpi. Rauhasta on vaiettava, koska siitä puhuminen on petturuutta.

Loppuuko sota koskaan? Ainakin niin leninistit kuin sivilisaatioteoreetikotkin näkevät kiistojen toistuvasti kärjistyvän sodiksi – rauha on pikemminkin poikkeus- kuin normaalitila. Vladimir Putinia seuraisi ennemmin tai myöhemmin joku toinen kasakka, joka ei voillakaan muuksi muutu.

Voidaanko sota lopettaa tai sodista päästä eroon poistamalla niiden syyt? Meidän vain pitäisi tietää, mikä on sotien syynä. Riittääkö päästä Putinista, pitäisikö Venäjän perusteellisesti muuttua, pitäisikö Kremlin huonoa itsetuntoa lujittaa vai auttaako vihreä siirtymä tai oikeudenmukaisempi uusi maailmanjärjestys?

Kansainvälisen järjestyksen on sodan jälkeenkin perustuttava kansainoikeuden periaatteisiin ja säännöksiin. Monien mielestä niistä tärkeimmät ovat valtioiden suvereniteetti, voimankäytöstä pidättäytyminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja ristiriitojen rauhanomainen ratkaiseminen. Naton täysjäseniksi päästyämme Pohjois-Atlantin sopimuksen ensimmäinen artikla sitouttaa meidät entistä lujemmin kiistojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen.

Ukrainan asia on Suomen asia. Yhtä helppoa on olla Venäjän räikeitä sotatoimia vastaan. Vaikka rauhasta puhuminen on vaikeaa, siitä on puhuttava sodan riehuessa ja sotien välillä. Voiko rauhan jättää sotivien osapuolten vastuulle?

Mika Kerttunen

valtiotieteiden tohtori, everstiluutnantti evp.

sotilasstrategian dosentti, Maanpuolustuskorkeakoulu

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide