Vanhuudesta ei tule tehdä rikkaiden yksinoikeutta

Ehdottiko Sixten Korkman kolumnissaan eläkejärjestelmän siirtämistä yksittäisen ihmisen sijoitusten varaan, ei kai sentään?

12.1. 2:00

Suuresti arvostamani Sixten Korkman ei tainnut ajatella asiaa ihan loppuun saakka ehdottaessaan muuten viisaassa kolumnissaan (HS 11.1.), että hyvinvointivaltion suoja koskisi pääasiassa lapsia ja nuoria, kun taas ”eläkepäivien rasituksiin voi varautua työuran aikana tehtävällä yksityisellä säästämisellä, ja se on epävarmojen näkymien aikaan viisasta”.

Ehdottaako Korkman siis eläkejärjestelmän siirtämistä yksittäisen ihmisen sijoitusten varaan, ei kai sentään? Entäs hoidon ja hoivan kulut?

Ongelma on, että kukaan meistä ei tiedä etukäteen, kuoleeko (kansantalouden kannalta edullisesti) seisovilta jaloiltaan kaksi päivää eläkkeelle jäämisensä jälkeen vai elääkö (kuten nykyisin on yleistä ja virallisen yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden mukaista) pitkän elämän.

Mitä pidemmän hyväkuntoisen elämän elää, sitä todennäköisemmin sen loppuun sijoittuu hoivaa edellyttävä vaihe, vaikkapa muistisairauden takia. Yksityisesti ostettavan hoivan kustannukset ovat nykyisin noin 5 000–6 000 euroa kuukaudessa, eikä kukaan sitäkään kykene ennakoimaan, tarvitseeko tällaista hoivaa kuukauden vai kymmenen vuotta. Kuinka moni kykenee säästämään tällaisia summia? Mitkä olisivat tällaisen säästämisvelvoitteen seuraukset kulutukselle?

Hoivan alirahoitus on nykyisin monille yhteiskuntaelämän aloille heijastuva ongelma, ja sen ratkaisemisesta kyllä pitää puhua. Mutta ei kannata leikkiä ajatuksella, että se jätettäisiin jokaisen itsensä hoidettavaksi.

Marja Jylhä

gerontologian professori

Tampereen yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide