Yksinäisille voitaisiin perustaa harrastusryhmiä

Vertaiset eivät ole niin pelottavia kuin ihmiset yleensä, koska samanlaiset kokemukset tekevät ihmiset armollisemmiksi toisilleen.

13.1. 2:00

Yksinäisyydestä kärsiville annetaan jälleen kerran samat vanhat neuvot: mene vapaaehtoistyöhön, kursseille, järjestötyöhön, ulkoiluta vanhuksia ja naapureiden koiria ja kissoja.

Yksinäisyys ei kuitenkaan ole tekemisen puutetta vaan ihmissuhteiden puutetta. Toki voi olla, että noilla neuvoilla löytyy joillekuille merkityksellisiä ihmissuhteita, mutta se on kyllä täysin sattuman varassa.

Yksinäisyyttä on ainakin kahta eri lajia. Ensimmäinen on, että ei enää kuulu mihinkään ryhmään. Sitä voi yrittää hoitaa menemällä puuhailemaan johonkin yhteisöön. Mutta kun yksinäisyys on vähän syvempää lajia, se aiheuttaa kipua ja häpeää. Se merkitsee sitä, että ei enää uskalla lähteä sinne tänne hankkimaan uusia ihmissuhdepettymyksiä ja sosiaalisia nöyryytyksiä.

Joku oli sitä mieltä, että sekään ei toimi, että pannaan yksinäiset samaan huoneeseen ystävystymään keskenään. Jos jossain olisi tuollainen huone, olisin mennyt sinne jo kauan sitten. Vertaiset eivät ole nimittäin niin pelottavia kuin ihmiset yleensä, koska samanlaiset kokemukset tekevät ihmiset armollisemmiksi toisilleen.

Joku voi viisastella, että miksi en ole itse organisoinut sellaista ryhmää. Tiedoksi, että masennus hieman haittaa intoa ja toimintakykyä. Ja joo, pääkaupunkiseudulla ehkä pyörii muutama masentuneiden vertaisryhmä. Kävin sellaisessa kerran – siellä noin kaksikymmentä ihmistä vuorollaan kertoi, kuinka huonosti heillä menee. Konsepti ei toiminut minun kohdallani.

Ehkä jokin toiminta ja yhteinen mielenkiinnon kohde siis kuitenkin on tarpeen, että ryhmä ei kuole pystyyn murehtimisen äärellä. Eikö yksinäisille voisi tarjota mahdollisuutta kokoontua turvallisesti vertaistensa kanssa erilaisissa harrastusryhmissä? Tavoitteena olisi nimenomaan tutustuminen, yhteenkuuluvuuden tunteen luominen ja yksinäisyyden lievittyminen. Jotkut ystävystyisivät, kaikki saisivat ainakin kokemuksen ryhmään kuulumisesta.

Olisiko tällainen liikaa pyydetty kansalaisopistoilta tai työväenopistoilta ja eri järjestöiltä? Yksinäisyyshän on todella yleinen ongelma yhteiskunnassamme.

Naali

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide