Kaikille ei riitä hoitoa, jos emme toimi nopeasti

Nyt on viimeiset ajat, jolloin voimme vielä vaatia universaalia terveydenhoitoa, sillä monin paikoin julkinen terveydenhoito on jo pahasti rapautunut.

Hyvinvointialueet aloittivat vuodenvaihteessa haastavassa tilanteessa.

13.1. 2:00

Kuten Sixten Korkman kolumnissaan (HS 11.1.) totesi, pohjoismaiset yhteiskunnat ovat perustuneet universaalisuusperiaatteeseen. Korkman toivoi, että julkisen vallan hyvinvointilupaus olisi mahdollisimman selkeä ja realistinen. Paria päivää aiemmin Lääkärilehti provosoi otsikolla ”Ketkä jätetään hoitamatta?” (9.1.).

Hyvinvointialueiden johtajat toivoivat kansallisen tason linjauksia. Luulisi jokaisen vähintään toivovan avoimuutta ja laajaa keskustelua. Ainakaan minusta ei ole oikein, että yksittäiset lääkärit eri tilanteissa pohtivat, ”ansaitseeko” potilas hoitoa vai ei. Nyt niin tapahtuu. Kaikille ei hoitoa riitä. Ja tämä yleistyy, ellemme vaadi pikaisia toimia.

Hoitajat yrittivät lakolla herättää yhteiskuntaa havahtumaan tilanteeseen. Harva havahtui. Nyt on viimeiset ajat, jolloin voimme vielä vaatia universaalia terveydenhoitoa, sillä monin paikoin julkinen terveydenhoito on jo pahasti rapautunut. Se, milloin voi sanoa romahtanut, lienee tulkintakysymys.

Haluammeko olla yhteiskunta, joka itkettää nuoria lääkäreitä?

Toimin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Vuosien varrella potilaiden tilanteet ovat vaikeutuneet ja monimutkaistuneet. Silti sekä hoitajia että lääkäreitä on vähemmän kuin ennen. Työ on siis aiempaa haastavampaa ja kuormittavampaa ja sitä on tekemässä vähemmän ihmisiä. Enkä edes nyt puhu siitä, miten Apotti syö potilailta aikaa, henkilökunnalta jaksamista.

Minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua nuoriin lääkäreihin ja lääkäriopiskelijoihin. He ovat fiksuja ja innokkaita, elämästä ja auttamisesta kiinnostuneita. Jokin aika sitten useat heistä olivat eri terveysasemilla töissä. Yksikään heistä ei päässyt lähtemään varsinaisen työajan päätyttyä. Ylityöt olivat sääntö. Yksi heistä jätti jakson kesken. Yksikään ei aio terveyskeskuslääkäriksi. Vastikään kuulin eräästä suuresta päivystyspisteestä, jossa jokainen päivystävä lääkäri oli itkenyt kiireestä, väsymyksestä, toivottomuudesta mahdottoman tehtävän edessä.

Haluammeko olla yhteiskunta, joka itkettää nuoria lääkäreitä? Jossa julkisen terveydenhoidon henkilökunta toimii jaksamisensa rajoilla? Etenkin tulevissa vaaleissa äänestäjien pitäisi tietää, ajaako ehdokas ja hänen puolueensa yhdenvertaista kaikille tarpeen mukaan annettavaa terveydenhoitoa vai vain rikkaille tarjottavaa hyvää hoitoa ja muille jotain muuta.

Hanna Putkonen

dosentti, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide