Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi viime viikolla sivistyskatsauksensa, joka herätti jälleen laajan keskustelun oppimistulosten heikentymisestä. Oppimistulosten mittaus kohdistuu lähinnä matematiikkaan, lukutaitoon ja luonnontieteisiin, kuten yleisesti tunnetussa Pisa-ohjelmassa. Noiden taitojen opetus ja oppiminen on perinteisesti ollut myös koulumme ”kovaa ydintä”. Koulujen opetussuunnitelmat ja arki ovat kuitenkin vuosikymmenten kuluessa muuttuneet.
Jakolaskualgoritmeja ja aineen olomuotoja koulussa opiskellaan edelleen. Samaan aikaan opetussuunnitelmassa ja arjessa entistä isomman roolin ovat saaneet esimerkiksi ympäristö-, yrittäjyys-, terveys- ja turvallisuuskasvatus.
Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetukseen on joissakin kunnissa ja kouluissa varattu lukujärjestykseen oma viikoittainen palkki. Hyvin harvoin, jos koskaan, mainittujen oppisisältöjen tuominen osaksi koulun arkea on lisännyt viikoittaisten opetustuntien määrää.
Kouluopetus on muuttunut matkan varrella monipuolisemmaksi. Se tarkoittaa, että paljon kaivatut ”peruasiat” ovat menettäneet palasen niihin aiemmin käytetystä ajasta. Kahdessa tunnissa opit enemmän kuin yhdessä. Tämä tulisi myös huomioida silloin, kun pohditaan syitä oppimistulosten heikentymiseen.
Tatu Luoto
luokanopettaja, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.