Helsingin kaupunki ei noudata omia liikkumisen periaatteitaan

Suunnittelun yleisenä periaatteena on huolehtia ensimmäisenä liikenteen heikoimman osapuolen eli kävelijöiden tarpeista.

Pyörätien ja jalankulkijoiden suojatien yhteinen liikennevalo Helsingin päärautatieaseman kulmilla.

25.1. 14:00

Kuvittele olevasi kävelijä päivittäisellä matkallaan. Saavut risteykseen, mutta et voi ylittää sitä, koska jalankulkijoille tarkoitettu valo voi vaihtua vihreäksi vain silloin, kun risteyksessä odottaa samaan aikaan kääntyvä auto. Mikäli autoa ei tule, myöskään sinä et pääse laillisesti tien yli. Valojen vaihtumista odotellessa myöhästyt lopulta junasta, johon sinun oli tarkoitus ehtiä.

Oheinen kuvaus ei ole esimerkki Yhdysvaltojen autokaupungeista vaan Suomen saavutettavimmalta paikalta Pasilasta, tarkemmin ottaen viime vuonna käyttöön otetusta Höyrykadun ja Veturitien risteyksestä.

Liikkumisen kehittämisohjelmassaan Helsingin kaupunki tunnistaa kulkumuotojen välisen prioriteetin. Suunnittelun yleisenä periaatteena on huolehtia ensimmäisenä liikenteen heikoimman osapuolen eli kävelijöiden tarpeista. Tämän jälkeen tulevat pyöräily, joukkoliikenne, elinkeinoelämän kuljetukset ja henkilöautoilu. Helsingin kaupunkistrategia puolestaan nostaa tavoitteiksi lähipalveluiden saavuttamisen vartissa kävellen sekä yleisemmällä tasolla kävelyn ja pyöräilyn lisäämisen.

Arjen esimerkit ympäri kaupunkia kuitenkin osoittavat, että periaatteet eivät toteudu. Kaupungissa suunnitellaan ja toteutetaan yhä liikenneratkaisuja, joissa kulkutapojen priorisointi muistuttaa lähinnä käänteistä versiota kehittämisohjelmasta. Näin talvisin monilla kaduilla ajorajan lumet aurataan kiireessä jalankulku- tai pyöräväylälle, mikä haittaa etenkin iäkkäiden, pyörätuolilla liikkuvien sekä lastenvaunujen kanssa kulkevien arjen saavutettavuutta.

Monessa Ruotsin kaupungissa jalkakäytävät aurataan ennen ajoväyliä.

Miksi näillä arkisilla liikenneratkaisuilla on sitten väliä? Koska valtaosa meistä kävelee päivittäin. Vuonna 2020 peräti 52 prosenttia ilmoitti kävelyn pääasialliseksi kulkutavakseen Helsingissä. Kävelyn ja pyöräilyn terveyshyödyt tunnetaan hyvin. Arkiliikkumisen lisääminen on yksi tehokkaimmista keinoista kasvavaan liikkumattomuuteen, joka väestötasolla aiheuttaa UKK-instituutin arvion mukaan noin kolmen miljardin euron kustannukset vuosittain (HS 14.1.).

Myöskään liikenteen päästövähennystavoitteisiin ei päästä kaupungeissa ilman kävelyn ja pyöräilyn merkittävää kasvua. Kyse on silti myös syvemmästä asiasta. Laittamalla jalankulkijat ja pyöräilijät odottamaan ajoneuvojen saapumista sekä kävelemään lumen keskellä kaupunki sanattomasti kertoo heidän olevan toisen luokan kansalaisia, mikä ei vaikuta kovin hyvältä strategialta kulkutapojen kasvuun.

Ratkaisuja nykytilanteeseen on silti olemassa, eivätkä ne ole kalliita. Esimerkiksi monesta Ruotsin kaupungista on saatu hyviä kokemuksia lumenpoiston järjestyksen muuttamisesta siten, että jalkakäytävät aurataan tätä nykyä ennen ajoväyliä. Kustannukset eivät ole kasvaneet ja liukastumisten määrä on pienentynyt muutoksen myötä. Myös liikennevalojen asetuksia lienee helppo säätää.

Kyse onkin ennen kaikkea asenteiden muutoksesta ja halusta elää ääneen sanottujen periaatteiden mukaisesti kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä.

Elias Willberg

Christoph Fink

Tuuli Toivonen

saavutettavuustutkijoita

Helsingin yliopisto, Digital Geography Lab -tutkimusryhmä

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide