Valtion virastot palkkaavat jatkuvasti harjoittelijoita paikkaamaan resurssipulaa

Kuinka eettistä on, että nuoria opiskelijoita palkataan nälkäpalkalla tekemään töitä, jotka ovat jääneet virastoissa tekemättä?

Työharjoittelussa tulisi päästä soveltamaan opittua teoriatietoa työelämän käytännön tehtäviin.

17.1. 14:15

Helsingin Sanomat kirjoitti (Sunnuntai 15.1.) viestintätoimisto Ellun Kanojen harjoittelijoiden huonoista työoloista. Olen kiitollinen tästä keskustelunavauksesta, mutta keskustelua pitäisi laajentaa koskemaan muitakin harjoitteluita, erityisesti valtion virastoissa.

Jutussa Helsingin yliopiston urapalveluista todettiin, että tarkoitus ei ole, että vakituisille työntekijöille kuuluvia työtehtäviä teetetään harjoittelijalla halvempaan hintaan. Oman kokemukseni mukaan harjoittelut ovat nimenomaan tätä.

Olen ollut harjoittelussa kahdessa eri valtion virastossa, ja nykyisin olen töissä valtiolla. Kokemukseni mukaan harjoittelijoita palkataan jatkuvasti paikkaamaan resurssipulaa ja huonoista toimintatavoista johtuvia ongelmia.

Yhdessä työpaikassani oli tapana ottaa vuodenvaihteessa pariksi kuukaudeksi harjoittelija, joka käytännössä hoiti koko vuoden hankehallinnon ja laskujen selvittelyn tilinpäätökseen. Usein myös palkataan harjoittelija, joilla on taitoja, joita kellään muulla virastossa ei ole, ja hänet pannaan luomaan ja toteuttamaan uusia kokonaisuuksia muutaman kuukauden työssäolonsa aikana. Näitä kokonaisuuksia kukaan muu ei osaa ylläpitää, ja niin vaivalla tehdyt järjestelyt vaipuvat unholaan kunnes on aika seuraavalle harjoittelijalle.

Tämän tiedon valossa jatkuvat harjoitteluhaut alkavat näyttää irvokkailta. Kuinka eettistä on, että nuoria opiskelijoita palkataan nälkäpalkalla tekemään töitä, jotka ovat jääneet tekemättä vuoden aikana, tai heidät pannaan uudistamaan koko viestintästrategia esihenkilönsä päähänpistosta?

Asenne virastoissa on se, että on etuoikeus päästä ”näköalapaikalle” töihin, ja jos nämä olosuhteet eivät kelpaa, ulkona on jono hakijoita, joista valita. Harjoittelupaikoille onkin niin kova kilpailu, että valituksi tulleet ovat usein jo kovan tason osaajia, vaikkakin vielä opiskelijoita. Työpaikoilla tiedetään, ettei näitä harjoittelijoita tarvitse juuri edes ohjata.

Tällaisia harjoittelupaikkoja yleensä markkinoidaan niin, että ”meillä pääsee tekemään oikeita töitä eikä vain keittämään kahvia”, mikä on tietysti houkuttelevaa uraansa aloittelevalle ja innokkaalle loppuvaiheen opiskelijalle.

Todellisuuden valjetessa haku seuraavaan harjoitteluun on jo päällä, ja näin oravanpyörä pyörii vuodesta toiseen.

Entinen harjoittelija

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide