Sanna Marin kutsui Petteri Orpon tanssiin

Sanna Marin viritteli luokkariitaa syyttäessään kokoomusta vuorineuvoksien puolueeksi. Marinin haaste voi kuitenkin olla kokoomuksenkin etu, sillä molemmat hyötyvät, jos vaalikeskustelussa keskitytään talouteen.

19.1. 2:00 | Päivitetty 19.1. 6:41

Eduskunta­vaalien kampanja on alkanut kuumissa tunnelmissa. Lujimmin löylyä on lyönyt pääministeri Sanna Marin (sd), joka viime perjantaina politiikan toimittajien vaalitentissä kutsui perussuomalaisia rasistiseksi puolueeksi ja väitti kokoomuksen Petteri Orpon ajavan verohelpotuksia vuorineuvoksille. Molemmat hyökkäykset olivat varmasti etukäteen suunniteltuja. Pääministeri on lähtenyt vaalitaisteluun kuin oppositiojohtaja.

Jokainen puolue haluaa saada oman vastakkain­asettelunsa vaalitaistelun keskiöön. Nyt se on erityisen tärkeää, kun liikkeellä on suuria tunteita. Äänestäjiä huolestuttavat niin maailmantilanne kuin henkilökohtaiset asiatkin: riittävätkö rahat, säilyykö työpaikka, pääseekö sairaana hoitoon?

Poliitikot puhuvat näistäkin asioista, mutta vaaleja ei voiteta vetoamalla vain järkeen. Pitää koskettaa myös tunteita. Sen voi tehdä hyvällä tai pahalla: tarjoamalla toivoa tai esittelemällä uhkakuvia. Toivon visioita ei ole vielä näkynyt, eikä niitä taida olla paljon luvassakaan. Sen sijaan uhkakuvien esittelystä on syntymässä kilpailu.

Oikeistopopulistien nousu länsimaissa on perustunut vastakkainasetteluun, jossa ”niiden” väitetään vievän jotain ”meiltä”. Sama peruskaava on niin trumpilaisuuden, putinismin, ruotsidemokraattien kuin perussuomalaistenkin takana. Se, keitä ”ne” ovat, vaihtelee maan ja tilanteen mukaan. On vielä auki, nostavatko perussuomalaiset vaalikampanjansa pääuhkakuvaksi katujengit, EU:n, luonnonsuojelijat vai ehkäpä transsukupuoliset.

Oikeistopopulismille aukeni länsimaissa väylä, kun vasemmisto unohti duunarit ja vähäosaiset ja alkoi riiata koulutettua eliittiä kansainvälisyydellä, vihreillä arvoilla ja vähemmistöpolitiikalla. Taktinen virhe on nyt huomattu. Vasemmisto on alkanut taas puhua työstä, toimeentulosta ja jopa yhteiskuntaluokista.

Politiikan kieli on koventunut.

Suunnanmuutos saa tukea kriiseistä, jotka ovat heikentäneet uskoa globalisaatioon. Oman maan etua voi nyt perustella autonomialla tai huoltovarmuudella. Ideologista tukea taas tarjoavat Thomas Pikettyn kaltaiset tutkijat, jotka ovat osoittaneet, miten nykytalous on kasannut pääomia rikkaimmalle promillelle ja ahneimmille yrityksille. Nuoret ovat huolestuneita ja vihaisia. Jopa Karl Marxia luetaan.

Tässä tilanteessa Marin on saattanut laskea, että suomalaiset voisivat olla valmiita ainakin pieneen luokkataisteluun. Vaaransa siinä kyllä on. Vuonna 2007 SAK yritti kiihottaa kansaa vaaliuurnille mainoksella, jossa Oiva Lohtanderin näyttelemä vuorineuvos sikaili herkkupöydässä köyhille naureskellen. Tyrmistystä herättänyt mainos vedettiin pikavauhtia levityksestä.

Aikaa on kuitenkin kulunut ja politiikan kieli koventunut. Perussuomalaiset ovat totuttaneet yleisön siihen, että sanotaan suoraan ja sanotaan pahasti. Osaa kansasta se miellyttää. Ei ole siksi yllättävää, että vasemmistokin lämmittelee köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelua, josta aate lähti liikkeelle.

Historiallisista syistä Sdp on ollut pikemmin luokkasovun kuin luokkavihan puolue. Puolueen puheenjohtajat ovat olleet maltillisia rakentajia, eivät Olof Palmen kaltaisia riidanhaastajia. Marin näyttää tässäkin asiassa olevan vapaa Suomen historian painolasteista: hän härnää porvaria kuin ruotsalainen demari.

Orpo ei selvästi ollut varautunut Marinin hyökkäykseen vaan jäi tuleen makaamaan. Osumiakin tuli. Viime päivät Orpo on tainnut viettää puolueen järjestämissä tehotreeneissä vastauksiaan hioen.

Marinin hyökkäys ei silti ollut kokoomuksen kannalta välttämättä huono asia, sillä molemmat puolueet haluavat pitää keskustelun talousasioissa. Tähän tavoitteeseen ei päästä jaarittelemalla kohteliaasti kestävyysvajeesta, vaan kansalle täytyy tarjota suuria tunteita ja pieniä riitoja, joissa äänestäjä voi valita puolensa. Marin on tanssiinkutsunsa esittänyt, nyt on Orpon aika näyttää omat muuvinsa.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipideosaston esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide