Nuoret, miettikää rauhassa tulevaisuuden­suunnitelmianne

Olen suuresti hämmästellyt jo pidemmän aikaa, miksi välivuosien pitämistä lukion jälkeen pidetään huonona asiana.

22.1. 2:00

Louna Yli-Hemminki totesi (HS Mielipide 18.1.) ensikertalaisuuskiintiöiden aiheuttavan opiskelijoille kohtuuttomia paineita; oma ala pitäisi valita kerralla oikein, sillä uudelleen korkeakoulutukseen pääseminen on hankalampaa.

Olen suuresti hämmästellyt jo pidemmän aikaa, miksi välivuosien pitämistä lukion jälkeen pidetään huonona asiana. Onhan se varmasti totta, että todennäköisyys hakeutua opiskelemaan välivuosien jälkeen pienenee, mutta onko sillä mitään merkitystä? Ei tämä maailma sillä pyöri, että kaikilla on korkeakoulututkinto. Eikä ainakaan sillä, että on tutkinto, jonka alan töihin ei sitten hakeudutakaan.

Vallitsevan yhteiskunnallisen ajatusmaailman mukaan lukiolaisen tulisi tietää, mikä on hänen tulevaisuuden ammattinsa. Tämä on monen kohdalla täysin mahdotonta, varsinkin, jos minkäänlaista työkokemusta ei ole. Mielikuvat erilaisista töistä voivat poiketa suurestikin todellisuudesta. Välivuosina voi hakeutua töihin ja työelämän kautta pohtia omia kiinnostuksen kohteitaan ja saada selvyyden siihen, mikä kiinnostaa tai mikä ei ainakaan kiinnosta. Toki voi käydä niinkin hyvin, että ihminen löytää ammattinsa alalta, jolle ei korkeakoulua tarvita.

Korkeakoulututkinto ei ole mikään elämän itseisarvo.

Itse pidin lukion jälkeen ”pari” välivuotta: kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1999 ja aloitin ammattikorkeakoulun syksyllä 2020. Olen valmiimpi ja motivoituneempi opiskelemaan tässä vaiheessa elämää. Työelämä on opettanut minulle monia taitoja, joista on merkittävää hyötyä myös opinnoissa: täsmällisyyttä, paineen- ja epämukavuudensietokykyä sekä kykyä asettua toisen asemaan. Varsinkin tuo epämukavuudensietokyky on tärkeä ja mielestäni nykyään jopa katoava luonnonvara. Joskus on vain pakko tehdä asioita, vaikka ne eivät tuottaisi tekijälleen mielihyvää.

Olen kiitollinen ensikertalaiskiintiöstä, jonka avulla kouluun voi päästä ilman, että todistus on täynnä laudatureja. Mikäli ensikertalaiskiintiö poistetaan, tämä saattaa käydä mahdottomaksi, ja silloin se taas lisää merkittävästi lukiolaisten paineita.

Kaikille tulevaisuutta pohtiville nuorille haluan sanoa, että miettikää rauhassa. Korkeakoulututkinto ei ole mikään elämän itseisarvo – myös ilman sitä on mahdollisuus mukavaan ja mielekkääseen työuraan sekä elämään. Olette ihan yhtä arvokkaita.

Jaana Sohlman

42-vuotias sosionomiopiskelija

Karkkila

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide