Työelämältä toivotaan yhä aivan perusasioita

Inhimillinen työelämä rakentuu ihmisen kokoisista asioita, jotka toimivat arjessa.

24.1. 2:00

Viimeistään pari viime vuotta taiteilua epävarmuuden, etätyön, hybridityön ja lähityön keskellä on saanut lähes kaikki työpaikat pohtimaan, miten itseohjautuvuuden, esihenkilötyön, yhteisön rakentamisen ja tuloksiin pääsemisen kudelma pitäisi järjestää. Onko itseohjautuvuuden korostaminen työkulttuurin helmi vai pelkkää sekoilua? Pitäisikö ihmiset ”pakottaa” lähityöhön vai autonomian nimissä sallia ainainen etätyö? Millainen työyhteisö toimii? Tarvitaanko esihenkilöitä vai ei? Miten ihmiset saadaan pysymään?

Pohdinnat eivät ole ihan pieniä, ja monesti ajatellaan, että nyt tarvitaan jotain ihan uutta. Helsingin Sanomissa (23.1.) käsiteltiin samaa teemaa ja kysyttiin, millaisia taitoja työntekijöiltä odotetaan työelämää ravistelevassa murroksessa.

Emme kuitenkaan ole täysin uuden haasteen edessä. Ihmiset janoavat edelleen aivan perusasioita, etenkin nyt, kun epävakaa maailmantilanne ravistelee myös työelämää: Työn ja työyhteisön turvallisuutta, työn merkityksellisyyttä ja oikeudenmukaiseksi koettua kompensaatiota. Työyhteisöä, jossa ei ole paha olla – ja useimmiten on hyvä olla – ja jossa voi itselleen riittävällä tavalla kokea oppivansa uutta. Se, mikä vaihtelee, on edellä mainittujen asioiden tärkeysjärjestys työntekijälle. Työntekijän itseohjautuvuutta tarvitaan, mutta vielä enemmän tarvitaan toimivaa yhteisöä ja selkeyttä.

Kyse ei siis ole siitä, että nyt tarvitaan jotain aivan uutta. Pikemminkin nyt tarvitaan ihan tavallisia asioita. Inhimillinen työelämä rakentuu ihmisen kokoisista asioita, jotka toimivat arjessa.

Eniten haasteita työyhteisössä aiheuttavat edelleen epäselvät odotukset ja kuormittaviksi koetut vuorovaikutustilanteet. Jos halutaan vaikuttaa nopeimmin ihmisten työhyvinvointiin myönteisesti, kannattaa aloittaa tältä alueelta. Tukea ja rakentaa yhteisöä ihmissysteeminä. Tarjota jokaiselle hänen tarvitsemansa tuki ja kehittää yhteisön kykyä olla rakentavassa vuorovaikutuksessa, kykyä keskustella vaikeista asioista.

Mikään yksittäinen temppu tai työntekijän ominaisuus ei riitä työhyvinvoinnin rakentajaksi, ei itseohjautuvuus eikä mikään muukaan. Ei riittänyt ennen koronaviruspandemiaa eikä riitä nytkään.

Outi Sivonen

tietokirjailija

henkilöstöjohtaja, teknologia-, data- ja designyritys Solita

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide