Suomi ja Ruotsi joutuivat gangsterien vangeiksi

Suomen ja Ruotsin Nato-hakemus on jäänyt omia etujaan ajavien johtajien armoille.

26.1. 2:00 | Päivitetty 26.1. 6:24

Suomi ja Ruotsi ovat demokratioita ja oikeusvaltioita, joissa kunnioitetaan sananvapautta ja muita perusoikeuksia. Maailman asioissa ne ovat sillanrakentajia ja avun antajia. Varsinkin ruotsalaiset ovat joskus innokkaita valistamaan muitakin maita siitä, miten niiden pitäisi asiansa järjestää.

Nyt nämä maat ovat joutuneet kiipeliin, kun Unkari ja Turkki jarruttavat niiden Nato-jäsenyyden hyväksymistä. Molemmilla on taustalla omia poliittisia syitään, mutta mukana voi olla myös halua kyykyttää mallimaita. Autoritaariset johtajat tahtovat osoittaa valtaansa, koska se saa heidät näyttämään vahvoilta ja heidän kannattajansa tuntemaan itsensä vahvoiksi.

Turkki on kaksikosta pääkiusaaja ja Unkari räkänokka, joka uskaltaa huudella suuremman selän takaa. Turkin toimintaa selittävät toukokuussa pidettävät vaalit, joihin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin AKP-puolue lähtee vaikeista asemista. Luottamus talouteen on mennyt ja inflaatio roihahtanut, koska itseään talousviisaana pitävä presidentti ei ole antanut maan keskuspankin nostaa korkoja.

Erdoğan haluaa ohjata huomion pois omista epäonnistumisistaan. Populistipuolueiden tavanomaiseen tapaan harhautukseen käytetään ulkoisia vihollisia, joita Erdoğan onkin ehtinyt kerätä melkoisen kokoelman. Siihen kuuluvat esimerkiksi kurdit, kreikkalaiset, gülenistiliike sekä nykyään myös suomalaiset ja ruotsalaiset.

Pohjoismaalaisille voi olla ihan terveellistäkin joutua itse syntipukin rooliin, sillä sekä Suomessa että Ruotsissa on niitä, jotka tekevät politiikkaa kiihottamalla kansaa esimerkiksi maahanmuuttajia, islaminuskoisia tai Välimeren kansoja vastaan.

Nykymaailmassa muiden kansojen herjaamisesta tulee kansojen välistä sanasotaa. Yksinvaltaisissa maissa vastapuolen yksittäisten ihmisten teot tai sanat tulkitaan loukkauksiksi omaa kansaa tai uskontoa vastaan, koska niissä johtajat eivät suostu eivätkä kansalaiset kykene ymmärtämään, että oikeusvaltiossa vallanpitäjätkään eivät voi rikkoa lakeja – esimerkiksi karkottaa pakolaisia tai kieltää pilapiirroksia.

Erdoğan ja Orbán kunnioittavat voimaa.

Myös Iltalehden pilapiirtäjän Ville Rannan tekemää pilkkaa voidaan käyttää Turkissa todisteena siitä, että Suomessa vaalitaan vihamielisiä aikeita maata vastaan. Ei sillä tosin kovin suurta merkitystä ole, sillä autoritaarisissa maissa kyllä löydetään tai tarvittaessa luodaan syy suuttua. Enemmän kuvilla on merkitystä kotimaiselle yleisölle: kyllähän me uskalletaan!

Suomettumisvuosien muistot ovat saaneet jotkut pelkäämään Suomen menevän Turkin edessä rähmälleen. Se on turha pelko. Ei Suomessa ole mikään ongelma kuvailla Erdoğania sellaisena kuin hän on: poliittisena gangsterina, joka kulkee Vladimir Putinin diktatuurin tietä. Toukokuun vaalien iso kysymys on, kuinka rumasti Erdoğan on valmis tallomaan kansanvaltaa pysyäkseen vallassa – kaiketi juuri niin paljon kuin tarvitaan. Keikahduspiste diktatuuriin on Turkissa luultavasti jo ylitetty. Sama on lähellä Unkarissakin.

Putinin tavoin myös Erdoğan ja Unkarin Viktor Orbán halveksivat heikkoutta, mutta kunnioittavat voimaa. Suomalaisten ja ruotsalaisten virkamiesten Ankaran-matkat ovat todistaneet Erdoğanille, että hänen kiristyksensä toimii, joten sitä kannattaa jatkaa. Varmaan sen ovat pohjoismaalaisetkin ihan hyvin ymmärtäneet. Teatteri on suunnattu muille Nato-maille todistamaan, että hakijamaat ovat tehneet oman osansa eli kuulleet Turkin huolia.

Asian ratkaisu vaatii isompaa keppiä, jota säilytetään Washingtonissa. Ensin pitää kuitenkin katsoa Turkin vaalit.

Ruotsissa tilanne on maan suuren kurdiväestön vuoksi hankalampi kuin Suomessa, mikä on nyt nostanut esiin kysymyksen siitä, pitäisikö Suomen kiiruhtaa Natoon ilman Ruotsia.

Se olisi tappio Natolle ja Pohjoismaille, mutta suuri voitto kiusaajille, sillä juuri siihen he pyrkivät: hajottamaan ja hallitsemaan.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide