Katsomus­opetus ei saa kaventaa suomalaista uskonnon­vapautta

Uutta kaikille yhteistä oppiainetta esittäneet eivät tunne nykyistä uskonnonopetusta ja oppilaiden monikulttuurista todellisuutta.

25.1. 2:00 | Päivitetty 25.1. 6:56

Suomen vähemmistöuskontojen väestöpohja on kasvussa, ja se näkyy suomalaisessa arjessa. Uskontojen kirjo ja uskonnottomuus kohtaavat yhä useammin myös koulumaailmassa.

Omien juurien tunnistaminen on se pohja, jolta suomalainen katsomusopetus lähtee. Uskontoa ja uskontoon perustuva kulttuuria on pidetty keskeisenä osana identiteettiä, ja oman uskonnon oppitunneilla perehdytään juuri tähän.

Oma uskonnollinen identiteetti kuuluu osana suomalaisuutta muillekin kuin luterilaisille. Oman uskonnon tunnilla opitaan turvallisessa ilmapiirissä asiantuntevan opettajan johdolla myös, miten suomalainen kulttuuri ehkä eroaa tulijan perheen kotimaan kulttuurista, ja miten tulee toimia maassa maan tavalla.

Sanomme, ettei oppilas opi uskontoa vaan hän oppii uskonnosta. Hän oppii omista juuristaan ja ymmärtää olevansa hyväksytty osa suomalaista yhteiskuntaa. Lisäksi koulun uskonnonopetukseen kuuluu tutustuminen muihin lähialueen ja maailman uskontoihin sekä uskonnottomuuteen.

Olemme huolissamme uskontolukutaidosta ja dialogin puutteesta. Ratkaisuksi on esitetty uutta oppiainetta, katsomusopetusta, jossa eri uskontokuntiin kuuluvat ja uskonnottomat opiskelisivat yhdessä. Ehdotuksen tekijät eivät selvästikään tunne koulun nykyistä uskonnonopetusta ja oppilaiden monikulttuurista todellisuutta.

Toivottu uskontojen välinen dialogi ei toteudu erilaisia katsomuksia pintapuolisesti käsittelevän yhteisen oppiaineen tunneilla. Yksikään opettaja ei tunne erilaisten katsomusten moninaisuutta riittävän syvällisesti, jotta tavoite toteutuisi, eikä kulttuurien ja identiteettien kohtaamista voida järjestää siten, että aito dialogi toteutuisi eritaustaisia oppilaita kunnioittavasti.

Dialogia ei voi käydä ilman ymmärrystä siitä, miten oma katsomuksellinen maailmankuva on muotoutunut. Monet maahanmuuttajat ovat oppineet synnyinmaansa uskonnollisen tapakulttuurin käytännössä. Usein vasta Suomessa opitaan tapojen teologiset perusteet. Koululaisilla on oikeus saada perehtynyttä ja oikeaa tietoa omaan kulttuuriinsa ja identiteettiinsä liittyvissä uskonnollisissa kysymyksissä ja pohtia näitä kysymyksiä niitä syvällisesti tuntevien asiantuntijoiden kanssa.

Oma uskonnollinen identiteetti ei kuulu vain luterilaisille.

Jo nyt on mahdollista toteuttaa kahden tai useamman opettajan yhteisopetusprojekteja, joiden aikana eri oppimääriä opiskelevat koululaiset ovat samassa ryhmässä. Nämä projektit ovat suositeltavia, eikä niitä varten tarvita uutta yhteistä oppiainetta.

Opetushallitus on kaukaa viisaasti jo vuosia kutsunut uskontojen asiantuntijoita yhdenvertaisesti laatimaan uskontojen oppimäärien opetussuunnitelmat yhteistyönä. Yhteistyötä on tehty keskinäisen kunnioituksen hengessä. Asiantuntijoille olisi syytä antaa työrauha.

Uskonnonvapauslaki tuli voimaan Suomessa sata vuotta sitten. Laki tunnustaa Suomen uskonnollisen moninaisuuden ja mahdollisuuden valita uskonto vapaasti tai jättäytyä uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelle. Uskonnonvapauslain ja siihen vuonna 2003 tehdyn uudistuksen lähtökohtana on ollut nimenomaan positiivisen uskonnonvapauden edistäminen.

Usean vuosisadan ajan suomalaista kulttuuria on muovannut luterilainen enemmistö. Suomen uskonnollinen todellisuus on kuitenkin jälleen muuttunut. Uskontojen ja muiden kuin luterilaisten kristittyjen määrä on kasvanut ja monipuolistunut.

Myös uskonnottomia on huomattava määrä, etenkin pääkaupungissa. Toisaalta pääkaupunkiseutu on kaikkein monikulttuurisin alue Suomessa, myös uskonnollisesti.

Katsomusten moninaisuus on palannut suomalaiseen arkitodellisuuteen. Muutos on nähtävä mahdollisuutena siihen, että nykyinen enemmistö ja kasvavat vähemmistöt voivat elää rinnakkain ja rakentaa parempaa yhteistä tulevaisuutta.

Tämä näkemys on muodostettu yhteistyössä Suomen katolisen ja juutalaisen yhteisön kanssa.

Leo ja Ramil Belyaev

Leo on Helsingin ja koko Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa. Belyaev on Suomen Islam-seurakunnan imaami.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide