Nimimerkki Hylätty äitikaveri kirjoitti koskettavasti täyteen ahdetusta arjesta (HS Mielipide 20.1.). Seuraan lapseni kautta lapsiperheiden arkea, jossa vapaalle ja ohjaamattomalle toiminnalle ei jää tilaa.
Lapseni on alakoululainen, ja hänellä on kaksi harrastusta. Läheskään joka ilta tai viikonloppu ei ole treenejä tai ohjattua toimintaa. Vaikka lapsi pitää harrastuksistaan, hän kaipaa vapaita iltoja ja viikonloppuja. Tällöin olisi kiva viettää aikaa kavereiden kanssa vaikkapa ulkoillen ja pelaillen, tehden mitä milloinkin. Tuntuu, että kavereiden illat ja viikonloput on täyteen suunniteltu joko harrastusten tai muiden aktiviteettien takia, eikä vapaalle oleilulle kavereiden kanssa jää aikaa.
Niinpä lapseni viettää paljon aikaa kotona tylsistyneenä ilman kaveria, vaikka mielellään liikkuisi ja leikkisi kaverin kanssa. Toivoisin, että lapseni saisi laskea mäkeä, rakentaa majaa lähimetsässä tai pelata futista läheisellä kentällä, mutta ilman kaveria näihin puuhiin ei oikein tule lähdettyä. Vanhemman seura ei ole sama kuin samanikäisen ja -henkisen kaverin seura.
Miksi täytämme oman arkemme ja lisäksi lastemme arjen kaikenlaisilla menoilla, harrastuksilla ja reissuilla, emmekä jätä tilaa vapaalle ajalle? Vapaa-ajasta onkin nimensä vastaisesti tullut suorittamisen aikaa.
Yksinäisen lapsen äiti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.