Opetusalan ammattijärjestö OAJ ehdottaa peruskouluopetuksen viikoittaisen tuntimäärän lisäämistä keinona parantaa oppimistuloksia (HS 23.1.) Oppimiseen käytetyn ajan onkin todettu olevan vahvasti yhteydessä oppimistuloksiin.
Muitakin keinoja kannattaa harkita oppimiseen käytetyn ajan lisäämiseksi. Koulupäivässä on todellisuudessa valtavasti tyhjää tilaa, joka koostuu esimerkiksi erilaisista siirtymisistä ja odottelusta. Philip Jacksonin kuuluisa kirja Life in Classrooms herätti keskustelun aiheesta vuonna 1968. Monien arvioiden mukaan oppitunneista 20–30 prosenttia käytetään muuhun kuin opiskeluun.
Muuan pikku puro ajan tuhlautumisessa ovat oppituntien alut. Perusopetusasetuksen mukaan opetukseen tulee käyttää tuntia kohti vähintään 45 minuuttia. Suomalainen tutkimus osoitti, että peruskoulussa tunnin alku viivästyy keskimäärin viisi minuuttia. Tällöin oppitunnin pituus on todellisuudessa vain 40 minuuttia. Kyse on epävirallisesta käytännöstä, jossa poiketaan asetuksen ohjeesta.
Monet viivästymisen syistä ovat luonnollisia. Opettaja esimerkiksi selvittää välitunnin aikana syntyneitä kahnauksia. Toisiin koulut voisivat ehkä puuttua. Esimerkiksi puolessa kouluista kutsu välitunnilta sisään on pantu soimaan samaan aikaan, kun tunnin pitäisi jo alkaa. Siirtyminen pihalta luokkaan on näin siirretty osaksi itse oppituntia.
Koulujen kannattaisi harkita sisään kutsumisen aikaistamista muutamalla minuutilla. Viisi minuuttia on vähän, mutta kun hukka kertautuu, kouluvuoden mittaan menetetään jo paljon opiskeluaikaa.
Timo Saloviita
professori emeritus, kasvatustiede, Jyväskylä
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
