Elina Lappalainen käsitteli kolumnissaan (HS Visio 21.1.) suomalaisen pelialan nykytilaa ja kyseenalaisti alan vetovoiman nuorempien sukupolvien keskuudessa. Kolumnin taustalla tuntuu olevan aito huoli kasvun tyrehtymisestä. Avaus on tärkeä, sillä pelialan tilaa tulee arvioida kriittisesti puhtaasti senkin takia, että ala on niin merkittävä veronmaksaja ja tunnettuustekijä meille maailmalla.
On vaikea kuitenkaan allekirjoittaa väitettä kasvun hidastumisesta, saati puhua kultaisesta sukupolvesta – sen aika on vasta edessä. Peliala on niin Suomessa kuin kansainvälisessä mittakaavassakin vielä monella tapaa nuori ja kypsymätön markkina – välimatkaa muuhun viihdeteollisuuteen on rutkasti. On näköalatonta ajatella, etteikö kuilua voisi kuroa umpeen. Siksi emme saa sortua liikaan nostalgisointiin: vaikka livestriimaamisen yhteyttä peliyrittäjyyteen voi tänä päivänä olla vaikea hahmottaa, on muistettava, että myös demoskeneä pidettiin Suomessa vuosikausia puuhasteluna. Arvostus kasvoi ja se tunnustettiin monen suomalaisen peliyhtiön alkulähteeksi vasta vuosikymmenten saatossa.
Koska ala on nuori, myllerrystä on takuulla luvassa jatkossakin. Vaikka joidenkin yhtiöiden tarina saattaa loppua liian aikaisin, kirittää jokainen niistä alaa eteenpäin ja viime kädessä vapauttaa myös osaajia uusiin yrityksiin.
Alan kypsyminen vaatii aina uudenlaista osaamista. Parhaassa tapauksessa uudet kanavat, teknologiat sekä tavat kuluttaa pelejä osana muuta viihdeteollisuutta tekevät alasta houkuttelevan vaihtoehdon yhä laajemmalle osaajajoukolle – ei vain niille, jotka yhä muistelevat Commodore 64:sta.
Mika Tammenkoski
toimitusjohtaja ja perustaja
Metacore Games
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
