John Gage kirjoitti (HS Mielipide 21.1.), että Suomen tulee nyt pyrkiä Natoon yksin. Michael J. Bailey kysyi (HS Mielipide 25.1.), millaisen viestin antaisi ratkaisu, jossa Suomi jättäisi naapurinsa oman onnensa nojaan. ”Kaveria ei jätetä” on hieno ja kunnioitettava periaate. Kansallisen turvallisuuden ja itsenäisten valtioiden ollessa kyseessä se saattaa tosin olla naiivikin.
Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä on ennen kaikkea valtion, sen kansalaisten ja asukkaiden turvallisuuden varmistamista. Ruotsin mukaantulo samaan aikaan olisi optimaalinen ja paras ratkaisu. Valitettavasti realistisempaa voi olla liittyminen Natoon peräkkäin. Ruotsi ei jäisi yksin Venäjän aggression armoille – Ruotsilla on vahvat kahdenväliset sopimukset Suomen kanssa sekä merkittävä rooli Naton kumppanina. Yhtäaikainen jäsenyys toisi Naton uuden itärajan puolustamiseen merkittävää syvyyttä. Ruotsi on kuitenkin paikallaan ja sen turvallisuustarpeet ovat ennallaan, vaikka jäsenyyttä joutuisikin hetken odottamaan.
Liittoutumattomuuden ajan loppuminen tarkoittaa myös meidän kohdallamme päätöksiä, jotka eivät aina ole mielestämme parhaita mahdollisia. Liitymme osaksi joukkuetta, joka ei aina halua tai voi tehdä asioita juuri kuten me haluaisimme.
Suomalaisen ulkopolitiikan uudessa ajassa olemme valinneet, kummalla puolella aitaa seisomme. Emme enää istu aidalla.
Tom Miller
Espoo
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
