Aalistunturin juuren metsänhoidolliset toimenpiteet ovat herättäneet keskusteluja, joista osassa suojelupyrkimykset tuomitaan ankarasti. Metsäammattilaisten mielestä talousmetsissä tehdään jo nyt merkittäviä luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia: muodissa ovat muun muassa säästöpuut ja tekopökkelöt, joilla ei käytännössä ole vaikkapa vanhoista metsistä riippuvaisille lintulajeille mitään käyttöä vuosikymmeniin. Sen sijaan tehometsätalouden kannattajille ne kelpaavat, sillä niiden avulla toimintaa viherpestään ja samalla haetaan laajempaa sosiaalista hyväksyntää.
Kun kuuluisa luontosuhde nojautuu järkivihreään aluepolitiikkaan, jälki on sen mukaista. Vaikkapa metsät nähdään pelkkänä raaka-ainevarastona, jota luomakunnan kruunu on oikeutettu käyttämään maksimaalisesti. Valitettavan usein joutuu lukemaan, että Pohjois-Suomi on suojeltu kohta kuoliaaksi. Tässä yhteydessä on huomioitava, että merkittävä osa suojelusta on kohdistunut metsätalouden kannalta merkityksettömiin alueisiin. Vanhojen metsien määrä on luontokadon torjumisen kannalta yhä liian pieni. Lisäksi alueet ovat pirstaloituneet. Siksi valtion tulisi näyttää esimerkkiä ja suojella heti vanhat metsänsä. Yksityisten harteille tätä ei voi jättää. Edelleen olisi syytä suosia enemmän jatkuvaa kasvatusta.
Suomen metsien on sanottu kasvavan enemmän kuin koskaan. Myös välttämättömäksi luonnehdittuja hoitotoimia on rästissä, joten hakattavaa luulisi löytyvän yllin kyllin. Lisäksi meille on luvassa laajoja ennallistamistoimia. Siksi kysyn, mitä järkeä on hakata aluetta, joka voisi kelvata kansallispuistoksi ja joka ei ennallistamista kaipaa. Kyseenalaistan vahvasti Metsähallituksen toimet Aalistunturilla. Toisaalta siihen sisältyy vahvaa poliittista ohjausta, mikä osaltaan selittänee toimintamallin. Ehkäpä olisi aiheellista oikeasti pyrkiä ”isännän äänestä kohti parempaa yhteistyötä”, jossa luonto huomioitaisiin asianmukaisesti.
Yleisellä tasolla en pyri hakkuiden lopettamiseen vaan toimintatapojen muutokseen. Ikävä kyllä suojelun jyrkimpien arvostelijoiden käsityksiä voi hahmottaa lähinnä siltä pohjalta, kuinka vähäistä tietämys voi olla, mitä tulee biodiversiteetin ja metsäekologian ymmärtämiseen. Niin on, jos siltä näyttää.
Kari Alaniska
filosofian tohtori, Oulu
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.