Ida-Susanna Pöllänen ehdotti (HS Mielipide 24.1.) siviilipalveluksen tilalle kansalaispalvelusta. Vertailukohtana hänellä on Ruotsi, joka on ottanut käyttöön niin sanotun kansalaisvelvollisuuden (civilplikt).
Civilplikt on kuitenkin kaukana Suomen siviilipalveluksesta, saati koko ikäluokan yleisestä kansalaispalveluksesta. Sen myötä Ruotsissa on tarkoitus antaa kriisinajan koulutusta noin 3 000:lle pelastusalan ammattilaiselle vuodessa.
Pöllänen kaipaa Suomessa nimenomaan siviilipalvelukselle tukiroolia sodan tai kriisin ajan tehtävien kouluttamisessa. Siviilipalveluksen lähentäminen sotilaalliseen varautumiseen on kuitenkin ristiriidassa sen ensisijaisen tarkoituksen kanssa: siviilipalvelus toimii palvelusvaihtoehtona niille, joiden vakaumus estää palveluksen asevoimissa.
Ehdottomasti oikeassa Pöllänen on todetessaan, että nykyajan kriisitilanteet vaativat meiltä muutakin kuin sotilaallista varautumista ja osaamista. Esimerkiksi meneillään olevan globaalin ekokatastrofin seurauksiin on syytä varautua monin tavoin.
Moderni ja ihmisoikeusmyönteinen tapa olisi hyödyntää varautumiseen koulutettuja vapaaehtoisia ja ammattilaisia, ei vankeusrangaistuksen uhalla palvelukseen velvoitettuja nuoria. Sama koskee muuten sotilaallistakin varautumista.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.