Onko latinalla ja kreikalla sijaa Suomessa, kysyivät Timo Korkiakangas, Laura Nissin ja Ville Vuolanto (HS Mielipide 28.1.). Vastaaminen on helppoa: latinalla ja kreikalla on ehdottomasti tärkeä sija myös Suomen yliopistoissa. Opetusta on supistettu jo liikaa, missään nimessä ei ole varaa uusiin supistuksiin.
Opiskelin aikoinaan latinaa ja Rooman kirjallisuutta pääaineena, kreikkaa sivuaineena. Työurani ei liittynyt näihin oppiaineisiin millään tavoin. Siitä huolimatta latinan, kreikan ja antiikin kulttuurin tuntemuksesta on ollut elämässäni suunnattomasti sekä hyötyä että iloa. Antiikin kielet ja kulttuuri muodostavat länsimaisen kulttuurin perustan, niiden tuntemus avaa monet käsitteet, tieteen terminologian, sivistyssanojen merkityksen ja helpottaa uusien kielien oppimista. Kuinka moni muistaa, että myös englannin sanastosta noin 60 prosenttia tulee latinasta?
Antiikin filosofia on myös nykyfilosofian keskiössä, antiikin kirjallisuuden jälkivaikutus on ollut valtaisa. Ajanlaskumme, oikeustraditiomme, rakennustaiteemme, demokratiamme ja lukemattomat muut asiat perustuvat kreikkalaisten ja roomalaisten keksintöihin.
Tästä perinteestä luopuminen olisi historiatonta ja lyhytnäköistä. Suomessa täytyy jatkossakin olla ihmisiä, jotka osaavat syvällisesti latinaa ja kreikkaa, pystyvät suomentamaan antiikin ja keskiajan kirjallisuutta, tekemään korkeatasoista, myös nykyajan kannalta relevanttia ja kiinnostavaa antiikintutkimusta, sekä laatimaan populaareja esityksiä antiikin kulttuurista laajemmalle yleisölle. Näin tällä hetkellä on.
Tämä kaikki sitoo Suomen Euroopan yhteisen kulttuuri- ja tiedetradition jatkumoon, jossa Suomi on juuri latinan kielen kautta ollut mukana keskiajasta alkaen. Tästä läntisestä traditiosta ja yhteisöstä emme varmaankaan halua irrottautua. Läntisen tradition tuntemus ja arvostus ei tarkoita muiden traditioiden ja kulttuurien väheksyntää – päinvastoin, eri traditioilla on paljon yhteistä ja toisaalta erojen kautta paljon annettavaa toisilleen.
Muinaisuuden tuntemus palvelee myös nykyhetken ymmärtämistä ja tulevaisuuteen varautumista. Universumin aikaperspektiivissä kreikkalais-roomalainen antiikki on nykyihmisen lähihistoriaa.
entinen latinisti, eläköitynyt kirjastonjohtaja, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.