Olen toista lastani odottava, pääkaupunkiseudulla asuva äiti. Tilanteeni vuoksi olen seurannut keskustelua synnytyssairaaloiden tilanteesta: ensin loppuvuoden 2022 traagista tapahtumaketjua, joka johti lapsen menehtymiseen (HS 8.12.2022) sekä 30.1. julkaistua uutista, joka kertoi etteivät naiset mahdu synnyttämään sairaaloihin Uudellamaalla.
Kun puolisoni kanssa odotimme esikoistamme alkuvuodesta 2020, mediassa käsiteltiin Naistenklinikan ruuhkia ja sitä, voisiko tilanne aiheuttaa vaaraa synnyttäjille ja lapsille. On kauheaa, että kolme vuotta myöhemmin tätä keskustelua käydään taas eikä kenelläkään tunnu olevan ratkaisua tilanteeseen. Kuten Väestöliiton tutkija Miika Mäki HS:n jutussa totesi, yhteiskunta tuntuu näin lähettävän viestiä ettei lapsia kaivata.
Vaikka minulla on takana yksi onnistunut synnytyskokemus, huomaan että tilanne ja keskustelu kasvattavat omaa synnytyspelkoani. Miten lienee laita niillä, jotka odottavat ensimmäistä lastaan, jotka vasta harkitsevat lapsen hankintaa tai joilla on takanaan epäonnistunut synnytys?
Suomen syntyvyys oli ennätysmatala vuonna 2022. Samaan aikaan haikaillaan ratkaisua väestön kutistumiseen. Miten siis voi olla, että vanhempien toivomilla ja yhteiskuntamme kovasti kaipaamilla lapsilla ei ole mahdollisuutta syntyä turvallisesti sairaalassa, vanhemman niin halutessa?
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
