Ei ole liioiteltua sanoa, että suomalaiset rakastavat kuvataidetta. Meillä on monipuolinen ja tasokas kuvataidetarjonta, josta yleisöt pääsevät nauttimaan ympäri maan edullisesti, jopa ilmaiseksi. Ennen koronapandemiaa Suomessa tehtiin vuosittain liki viisi miljoonaa käyntiä kuvataidekohteisiin.
Ristiriitaista on kuitenkin se, ettei kuvataiteilija välttämättä saa lainkaan korvausta näyttelyn eteen tekemästään työstä, vaan joutuu jopa maksamaan gallerialle vuokraa näyttelyn pitämisestä. Suomen pienillä taidemarkkinoilla teosmyynti ei tulonlähteenä ole lainkaan varmaa. Kuvataiteen korvauskäytännöt ovat viime vuosina nousseet kulttuuripolitiikan puheenaiheeksi monissa Euroopan maissa, niin myös Suomessa.
Museoiden osalta tilanne onkin kohentunut. Museovirasto jakaa nyt toista vuotta näyttelypalkkioavustusta, jonka turvin museot voivat maksaa taiteilijoille asianmukaisen korvauksen näyttelyn toteuttamisesta. Malli kuitenkin kattaa vain osan näyttelytiloista ja koskettaa vain osaa taiteilijoista. Seuraava looginen askel on palkkiojärjestelmän laajentaminen koskemaan museoiden lisäksi myös taidehalleja, gallerioita, kesänäyttelyitä ja muita pienempiä toimijoita.
Kyse on perustavanlaatuisista asioista; kuvataiteilijan oikeudesta tehdä työtä, harjoittaa ammattiaan ja saada siitä asianmukainen korvaus. Kuvataiteilijoiden ammattiryhmä on lukumäärältään yksi suurimmista mutta toimeentuloltaan heikoin taiteilijoiden joukossa.
Koronapandemian jälkeen kulttuurikenttä tarvitsee elpymistoimia sekä rakenteita, jotka kohentavat pitkäjänteisesti taiteen tekijöiden asemaa. Näyttelypalkkioiden laajentaminen on vaikuttava tapa vahvistaa kuvataidealaa ja kuvataiteilijoiden reilua toimeentuloa.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.