Hoito- ja hoivapaikkoja on jouduttu sulkemaan, koska säädösten ja viranomaisten vaatimuksiin henkilökunnasta ei pystytä vastaamaan. Hoivan tarpeessa olevat eivät katoa mihinkään, vaan he siirtyvät paikkoihin, jotka eivät palvele heidän etuaan; kotihoitoon, jossa he eivät enää pärjää, vuodeosastoille tai päivystyksen kautta sairaalahoitoon.
Onko kaikkien iäkkäiden hoivaan osallistuvien suoritettava laaja-alainen tutkinto? Hoito- ja hoivatyössä on paljon osa-alueita, joissa työntekijä pystyy toimimaan perehdytyksen jälkeen terveellä maalaisjärjellä.
Monissa maissa hoitajamitoituksen ongelma on ratkaistu vapaaehtoisilla. Esimerkiksi Hollannissa vapaaehtoiset auttavat pukemisessa, ulkoiluttavat, syöttävät, laittavat ruokaa, vievät kampaajalle ja kauppaan iäkkäitä, lukevat lehtiä päiväkahvilla. Suuri merkitys on myös sillä, että vapaaehtoiset huolehtivat asukkaiden turvallisuudesta, kun koulutettu hoitaja joutuu poistumaan asiakkaan hoitotoimen tai wc-käynnin vuoksi yhteisestä tilasta. Kaikista edellä mainituista tarpeista huolehtii omaishoitajakin, jolla ei ole koulutusvaatimusta.
Vapaaehtoistyö vaatii perinteitä, eikä sen käyttöönotto edellä kuvatun kaltaisena Suomessa onnistu, valitettavasti. Olen vieraillut yli 20 kertaa Hollannissa useissa vanhusten keskuksissa. Yhdessä niistä oli 300 vapaaehtoista, joiden toimintaa organisoi kaksi kokopäiväistä koordinaattoria. Vanhustenkeskuksessa oli kauppa, ravintola, kampaamo ja muun muassa käytettyjen vaatteiden myymälä, joten niihin tarvittiin myös vapaaehtoisia.
Voisimmeko palkata edellä kuvattuihin töihin työntekijöitä? Hoiva-avustajien toimenkuva lienee lähinnä näitä tehtäviä. Onko hoiva-avustajia tarpeeksi?
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.