Aloitin tammikuussa työt koulussa, jonka oppilaat onnekseni tulevat hyväosaisista, koulutusta arvostavista perheistä. Niillä seitsemällä luokalla, joita opetan, ryhmäkoot ovat poikkeuksellisen maltilliset (16–23 oppilasta). Lähes kaikissa ryhmissä kuitenkin on eriasteisia tuen päätöksiä tai diagnooseja, joissain useita.
Meno on välillä väkisinkin vähän villiä, eivätkä ryhmäni edes ole tavanomaista vaikeampia. Yhdelle koulun luokista on vaikea saada sijaisia. Sijaisten tunneilla luokan meno on niin levotonta, että meteli kantaa kahden kerroksen päähän.
Haastavia tilanteita koulussa tulee vastaan jatkuvasti – jos jollain ei ole housut nilkoissa niin teknologia kiukuttelee ja Wilmaan satelee viestejä. Kaiken tämän hoitaminen venyttää henkilökunnan päivät pitkiksi. Yritä siinä sitten vielä kohdata kaikki ne lähemmäs 150 oppilasta, joita opetat.
Joidenkin ryhmien kanssa minulla pitäisi olla luokassa toinen aikuinen apuna. Tämä toteutuu kaksi kolmasosaa ajasta. On tuurista ja minun – koulutetun keltanokan mutta keltanokan kuitenkin – taidoista kiinni, että pärjään näiden luokkien kanssa. Eri asia on se, kuinka kauan jaksaminen pärjäämiseen riittää, kun omatkin työt menevät ylityötuntien puolelle. Onneksi minulla ei ole opetuksen päälle esimerkiksi luokanvalvojan vastuita.
Riittämättömyyden tunne uhkaa jatkuvasti. Siltä pelastaa vain kannustava ja huolehtiva työyhteisö. Opettajien työuupumuksen yleistyminen ei kuitenkaan voi olla enää kenellekään uutinen. Kun koko työyhteisö väsyy, uusi opettajakin jää helposti ilman riittävää tukea. Ei siis ihme, että moni tuttuni miettii alanvaihtoa heti valmistuttuaan tai jo opintojen aikana.
Tätä taustaa vasten on absurdia, kun koulutettua henkilöstöä halutaan kasvattaa ensisijaisesti yliopistojen aloituspaikkoja lisäämällä. Tätä menoa nämä yliopistokoulutukseen käytetyt rahat menevät kankkulan kaivoon, kun kouluttautuneet eivät jaksa jäädä alalle.
Lisäksi jo nyt on vaikeuksia houkutella koulutusalalle opiskelijoita, jotka soveltuvat opettajiksi. Ainakin varhaiskasvatuksen puolella paikkoja on muutaman viime vuoden aikana jäänyt täyttämättä.
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.