Rekrytointikonsultti Siobhan O’Keeffe, 25, antoi peräänantamattomuudelle kasvot juostuaan keväällä 2019 Lontoon maratonin katkenneella pohjeluulla.
Lasten syöpäjärjestölle hyväntekeväisyyspottia juossut O’Keeffe tunsi kovan kivun jo kuuden kilometrin jälkeen, ja kolmentoista kilometrin kohdalla hän pysähtyi ensiapupisteelle.
Turvonneen jalan tutkineet ensihoitajat kehottivat naista keskeyttämään, mutta turhaan: hän jatkoi kyynelehtien vielä 29 kilometrin matkan, pääosin kävellen. Ylitettyään maaliviivan ajassa 6 tuntia 14 minuuttia matka jatkui sairaalaan, ja siellä jalka leikattiin.
Myöhemmin O’Keeffe totesi toimittajille, että keskeyttäminen ei missään vaiheessa ollut vaihtoehto.
Tavoitteita ja luovuttamista kirjassaan Quit: Power of Knowing When to Walk Away pohtiva Annie Duke käyttää O’Keeffeä varoittavana esimerkkinä.
Asetettuamme itsellemme jonkin tavoitteen koemme epäonnistumiseksi kaiken, joka jää alle sen. Se piiskaa meidät jatkamaan, vaikka matkanteko olisi kuinka tuskallista ja jopa turhaa. Kun sinnikkyys tarkoittaa vaaraa, lopettaminen olisi järkevintä, ja luovuttaa tulisi osata paljon arkisemmissakin tilanteissa.
”Asetettu tavoite piiskaa jatkamaan, vaikka se olisi tuskallista ja turhaa.
Duke oli psykologian tohtoriopiskelija Pennsylvanian yliopistossa, mutta hän päätti opintonsa kuukautta ennen väitöstilaisuutta ja ryhtyi pokeriammattilaiseksi. Pelaajaurallaan hän ansaitsi lähes neljä miljoonaa dollaria, ja hänestä tuli lajin kaikkien aikojen menestynein naispelaaja.
Duke muistuttaa, että ryhtyessämme uuteen aloituspäätös on syntynyt vain sen hetken tiedoilla. Oli kyse sitten parisuhteesta tai työpaikan vaihdosta, vasta aika näyttää, oliko päätös hyvä vai mentiinkö siinä ojasta allikkoon. Myös päätös lopettaa tehdään yhtä lailla vajavaisin tiedoin.
Siksi ryhtyessämme uuteen meillä tulisi Duken mielestä olla valmiiksi päätettynä kriteerit, joiden täyttyessä pyyhe lentää kehään. Mitkä signaalit kertovat, että asiat ovat menneet hyvin? Entä mitkä merkit viittaavat siihen, että olet edelleen onneton?
Jos ja kun mielessä alkaa pyöriä lopettaminen, olisi se todennäköisesti pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Vaikka koskaan ei voi olla sataprosenttisen varma mistään isosta päätöksestä, Duken mukaan useimmat lopettaneet ihmiset kokevat jälkikäteen tehneensä oikean valinnan – ja ovat onnellisia ratkaisustaan.
Kirjoittaja on HS:n hallintopäällikkö