Helsingin Sanomat kirjoitti (5.2.), kuinka lapsiperheet ovat vallanneet keskustakirjasto Oodin.
Lapsia ei vastusteta, mutta toisia huomioimatonta käytöstä kyllä. Olen ymmärtänyt, että Oodi on kaikenikäisten piipahdus- ja virkistyspaikka ja siksi toisten huomioiminen on tärkeää. Varhain aloitettu tapakasvatus on talletus hyvää tulevaisuutta varten. Se luo vahvan itsetunnon ja puskuroi vaikeuksissakin. Eikä ole keneltäkään pois.
Lounastunnilla ruokailevan kiireisen työntekijän ei tarvitse alistua sotkun katsomiseen. Hän äänestää jaloillaan. Ruokahalua kiihottavat siisteys ja hyvä kanssaihmisten seura. Sormiruuat voi syödä virkistyspäivänä jo kotona. Jos asioista ei puhuta, pidentyneet metrolinjat ilmaismatkoineen lisäävät ongelmia.
Enteilisikö tämä keskustelu vihdoin vaatimaan parempia käytöstapoja myös nuorilta, jotka harrastavat yleisissä tiloissa v-alkuisia puheita ja lippalakkiruokailua?
Ilahduttavinta olisi, että yhteisin varoin rakennetuissa tiloissa ja kulkuvälineissä toimisi tasa-arvo kaikkia ikäryhmiä kohtaan. Näkyykö Veikko Lavin sanoin ”jokaisen ihmisen tärkeys” yksinäisten vanhusten, sairaiden tai työttömien virkistystarpeissa? Heille piipahdus yhteisissä tiloissa lisäisi vielä elokipinää.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
