Pääkirjoitus käsitteli ansiokkaasti (HS 5.2.) Suomen talouden jäämistä hiljalleen Ruotsin tahdista. Pääkirjoituksen mukaan finanssikriisin jälkeiset vuodet osoittivat, että Suomen työmarkkinajärjestelmää ja sopimista on joustavoitettava – tämä onkin ydinkysymys.
Pääkirjoitus ei kuitenkaan monien muiden syiden ohella mainitse yhtä tekijää eli valuuttojen vaikutusta Suomen ja Ruotsin tuottavuuseroon. Tunnettu ruotsalainen ekonomisti Lars Calmfors on usein argumentoinut, että kriisiin ajautuessaan vuonna 2010 Suomen tilanne paheni, koska Suomella ei ollut omaa valuuttaa. Suomi ei voinut heti alentaa kustannuksiaan suhteessa toisiin maihin vaihtokurssin kautta. Ruotsi kykeni kruunullaan näin tekemään. Calmforsin mukaan siinä kohden Suomen ja Ruotsin kehitys alkoi erota.
Myös suomalaiset asiantuntijat vaikenivat ”Tyhjiin puristettu” -jutussa (HS 4.2.) valuutan vaikutuksesta Suomen ja Ruotsin tuottavuuseroon. Valuutan vaikutuksen esille tuominen nimittäin painottaisi vielä enemmän Suomen työmarkkinajärjestelmän joustavuuden lisäämistä. Nykytilanteessa kyse on kärjistäen ilmaistuna siitä, että laskusuhdanteessa kruunu devalvoituu, mutta Ruotsin työpaikat ja osaaminen kuitenkin säilyvät – samaan aikaan Suomessa euro ei jousta vaan ajaudutaan irtisanomisiin eli työpaikat häviävät ja työntekijöiden osaaminen heikkenee työttömyyskortistossa.
Suomen työmarkkinoiden tulisi siis joustaa Ruotsin työmarkkinoita enemmän, jotta kuroisimme umpeen kruunun tuoman joustavuushyödyn. Onko työmarkkinoilla ja Suomella kanttia uudistua eurojärjestelmän vaatimusten mukaisesti?
Sauli Karvonen
diplomi-insinööri (teollisuustalous)
Veikkola, Kirkkonummi
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
