Maailman vilkkaimpiin kuuluvalla merialueella, Itämerellä, seilaa joka hetki noin kaksituhatta rahtilaivaa. Vaikka merikuljetus on ympäristöystävällisin tapa kuljettaa rahtia, merenkulusta aiheutuu monenlaista rasitusta meriympäristölle. Herkkään Itämereen voi esimerkiksi yhä laillisesti päästää useita eri jätelajeja.
Meriliikennettä koskee kattava kansainvälinen ja kansallinen säännöstö. YK:n alainen Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on määritellyt Itämeren erityisalueeksi ja erityisen herkäksi merialueeksi. Kansainvälinen Marpol-yleissopimus määrittelee sen, mitä laivat voivat päästää laillisesti ilmaan ja mereen ja millä edellytyksillä.
Kansainväliset säädökset kieltävät esimerkiksi öljyisten jätteiden, vaarallisten aineiden ja kiinteiden roskien purkamisen mereen. Vaikka merenkulkua säädellään Itämerellä tiukemmin kuin monella muulla merialueella, täysin laillinen jätteiden päästäminen mereen on arkipäivää. Määrällisesti suurimmat päästöt syntyvät rikkipesuri-, käymäläjäte- ja pilssivesistä, harmaista vesistä, lastitilojen pesuvesistä sekä ruokajätteestä.
Laivajätteiden sisältämät ravinteet ja kiintoaineet lisäävät rehevöitymistä, joka on Itämeren suurin ongelma. Rahtilaivat voivat päästää mereen laillisesti käymäläjätevetensä, harmaat vetensä sekä hienonnetun ruokajätteen. Matkustaja-aluksia koskee tiukempi säännöstö, joka edellyttää, että mereen laskettava käymäläjätevesi käsitellään ja desinfioidaan. Harmaita vesiä ja hienonnettua ruokajätettä voi edelleenkin päästää risteilyaluksilta mereen. Suomen, Ruotsin ja Viron välillä liikennöivät matkustaja-alukset ovat kuitenkin jo vuosia jättäneet vastuullisesti kaiken jätteensä maihin.
Meriliikenteen tiukennetut rikkirajoitukset ovat vähentäneet tehokkaasti pakokaasujen rikkipäästöjä ilmakehään, mutta ongelma on siirtynyt muualle. Satoihin laivoihin on asennettu rikkipesureita, joiden pesurivesistä valtaosa lasketaan mereen. Itämerellä käytössä olevista pesureista 75 prosenttia on avoimen kierron pesureita. Mallinnusten mukaan vuonna 2021 laivoista päätyi Itämereen 286 miljoonaa kuutiota rikkipesurivesiä. Rikki ei näin ollen päädy ilmaan vaan merta happamoittamaan.
”Jätteiden päästäminen mereen on yhä arkipäivää.
Suomi osallistuu aktiivisesti merenkulun ympäristötyöhön kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, esimerkiksi IMO:ssa ja Euroopan unionissa.
Koska merenkulku on globaali toimiala, IMO:ssa on pidetty tärkeänä säilyttää maailmanlaajuinen yhtenäisyys sääntelyssä. Myös EU:ssa on painotettu yhteisiä säädöksiä kaikille EU:n merialueille.
Merenkulkuyhteisön päähuomio on viime vuodet ymmärrettävästi ollut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Rehevöitymistä aiheuttavien päästöjen vähentäminen sisältyy IMO:n agendaan Itämeren kaltaisilla erityisalueilla, mutta säädöstyön eteneminen on valitettavan hidasta.
Helcom eli Helsinki-komissio edistää Itämeren ainutlaatuisen meriympäristön suojelua. Itämeren suojelun toimenpideohjelmaan on listattu myös laivajätteeseen liittyviä toimenpiteitä. Helcomin työryhmien virallinen toiminta on ollut pysähdyksissä keväästä 2022 Venäjän hyökkäyssodan seurauksena.
Mitä voisimme kansainvälisen säädöstyön rinnalla tehdä vähentääksemme meriliikenteen päästökuormitusta?
Aluevesillämme sijaitsevat lajistoltaan erityisen rikkaat ja ympäristönä arvokkaat rantavedet, joten niihin kohdistuvat toimet olisivat varsin vaikuttavia. Suomi voisi kieltää omilla aluevesillään esimerkiksi rikkipesurivesien, käymäläjätevesien ja ruokajätteen päästämisen mereen. Päästökielto hyödyttäisi monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja herkkiä rannikkoalueita, joille laivat eivät vastaisuudessa saisi laskea rehevöitymistä ja happamoitumista kiihdyttäviä jätelajeja.
Seuraavan hallituksen tulisi käynnistää aluevesiämme koskevan kansallisen päästökiellon valmistelu ja edistää vastaavia toimia yhteistyössä naapurivaltioiden kanssa. Samalla on jatkettava käynnissä olevaa sinnikästä säädöstyötä kansainvälisillä areenoilla.
Elisa Mikkolainen
Kirjoittaja on projektijohtaja Baltic Sea Action Groupissa (BSAG).
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.