Me kolme päätyönämme palliatiivista ja saattohoitotyötä tekevää erikoislääkäriä haluamme ilmaista huolemme siitä, että keskellä terveydenhuollon kriisiä ja julkisten menojen leikkauskeskustelua nostetaan uudelleen eutanasia vaihtoehtona elämän loppuvaiheen hoitoon.
Emme vähättele kenenkään koettua kärsimystä. Meitä kuitenkin huolettaa eutanasiakeskustelussa vallitseva käsitys siitä, että eutanasia tai avustettu itsemurha olisi monissa tapauksissa ainoa tie kärsimyksen loppumiseen. Keskustelussa unohtuu, että eutanasiavaihtoehto koskisi lopulta ainoastaan muutamia tilanteita. Kysymys jokaisen ihmisen oikeudesta riittävään oirehoitoon ja arvokkaaseen kuolemaan on huomattavasti laajempi.
Saattohoitolääkäreinä näemme, että useimmiten kuolema on rauhallinen, luonnollinen ja jopa kaunis. Kun kuolemaa lähestyvää ihmistä ja hänen läheisiään hoidetaan kokonaisvaltaisesti perheen arvoja ja toiveita kunnioittaen, tilanne etenee yleensä omalla painollaan mahdollistaen perheen yhteisen luopumisprosessin ja surun.
”Eutanasiavaihtoehto koskisi lopulta ainoastaan muutamia tilanteita.
Oireiden vaikeus kuoleman läheisyydessä riippuu täysin potilaan sairauksista ja psykososiaalisesta tilanteesta. Yleensä oireita ja henkistä kärsimystä pystytään hyvin hoitamaan lääkkeellisin ja lääkkeettömin menetelmin.
Palliatiivisen hoidon perusosaaminen ja saattohoito ovat osa terveydenhuollon ydintehtäviä. Tällä rintamalla on Suomessa tapahtunut suurta kehitystä sosiaali- ja terveysministeriön tekemän mallin mukaisesti, mutta työ on vielä kesken.
Jotta hyvä oireenmukainen hoito olisi tasavertaisesti saatavana koko maassa, on turvattava lääkäri- ja hoitajaopiskelijoiden palliatiivisen hoidon peruskoulutus. Lisäksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien palliatiivisen erityispätevyyden jatkokoulutusta on järjestettävä järjestelmällisesti ja työnantajan kustantamana. Psykososiaalisen tuen mahdollisuuksia on laajennettava. Tarvitsemme enemmän saattohoitoon koulutettuja vapaehtoistyöntekijöitä.
Vaativimpia tilanteita varten Suomessa on oltava riittävästi palliatiivisen hoidon erityisosaamisen yksiköitä, joista jalkaudutaan tarpeen mukaan myös muihin hoitoyksiköihin. Toimivan kotisairaalaverkoston avuin mahdollistetaan kotikuolema potilaan ja perheen näin toivoessa.
Virallisten ja epävirallisten omaishoitajien tuen riittävyydestä on huolehdittava. Työssä käyvä omainen tarvitsee mahdollisuuden jäädä hoitovapaalle, kun vakavasti sairaan läheisen saattohoitovaihe on lähestymässä.
Vaalien alla eutanasiaa lobataan aktiivisesti, jopa kärjistetyin argumentein. Ensisijaisesti tarvitsemme Suomeen saattohoitolain, joka turvaa hyvän elämän loppuvaiheen hoidon riippumatta asuinpaikasta, hoitoympäristöstä ja diagnoosista. Eutanasian tarvetta ei voida arvioida ennen kuin kuolevan ihmisen perusoikeudet on tasavertaisesti turvattu.
Jessica Löf
Kaisla Mannerla
Maria Valjus
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.