Museoliitto julkaisi tammikuun lopussa tiedotteen, jossa se kertoi museoiden hyvinvointivaikutuksia mitanneen tutkimuksen tuloksista. Tuoreen tutkimuksen mukaan museoiden kävijät kokivat, että ”museovierailu tuottaa heille myönteisiä hyvinvointivaikutuksia keskimäärin 864 euron arvosta käyntikertaa kohti”. Yhden museokäynnin vaikutus henkilökohtaiseen hyvinvointiin oli keskimäärin 236,89 euroa, älylliseen hyvinvointiin 217,46 euroa, sosiaaliseen hyvinvointiin 205,36 euroa ja fyysiseen hyvinvointiin 204,61 euroa.
Muutama päivä Museoliiton tiedotteen julkaisemisen jälkeen Helsingin Sanomissa uutisoitiin (31.1.) tutkimuksen tulosten herättäneen kysymyksiä ja hämmennystä. Sentilleen määritetyissä rahasummissa on kieltämättä parodian aineksia.
Museoliiton tiedotteen sisältö tekee kuitenkin tehokkaasti näkyväksi sitä pitkään jatkunutta todellista kehitystä, jonka seurauksena kaikki yhteiskunnassa tapahtuva toiminta on pakonomaisesti yhteismitallistettu samojen taloudellisten mittareiden alle. Tämä kehitys koskee kaikkia yhteiskunnan osa-alueita ja saattaa näyttäytyä erityisen räikeänä kulttuurin ja taiteen piirissä, missä toiminnan taloudellisten vaikutusten mittaaminen on – kuten kyseisen tutkimuksen tulokset osoittavat – monesti vähintäänkin väkinäistä.
”Nykysuuntausta vastaan pitäisi taistella.
Taloudellisia hyötyjä korostavia mantroja eivät toista vain julkisia varoja käyttävät päättäjät vaan myös monet kulttuurialan toimijat. Samoihin aikoihin, kun Museoliitto julkaisi tiedotteensa museoiden tuottamista hyvinvointieuroista, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry vietti Facebookissa kulttuurialan vaalikampanjaviikkoa julistamalla, että luovista aloista pitäisi tehdä ”Suomen kasvun veturi”. Jälleen kulttuurin arvoa siis perusteltiin sen potentiaalilla tuottaa taloudellisia vaikutuksia.
Siinä uusliberaalissa kilpailuvaltiossa, jossa me Suomessakin olemme jo tovin eläneet, taloudellisten mittareiden ylivalta on johtanut siihen, että muita uskottavia mittareita ei useinkaan ole. Jos taloudelliset vaikutukset ovat ainut uskottava keino ilmaista asioiden arvoa, miten kulttuurialan järjestöjen olisi mahdollistakaan ajaa kulttuurin ja taiteen etua joitakin muita kuin taloudellisia arvoja korostaen? Toisin sanoen: jos kulttuuri- ja taidealat haluavat saada asiansa politiikan agendalle esimerkiksi näin eduskuntavaalien alla, myös niiden on kaiketi hyödynnettävä niitä puhetapoja, joilla on nyky-yhteiskunnassa eniten painoarvoa.
Silti kulttuurin etujärjestöiltä toivoisi nimenomaan tätä kehitystä vastaan taistelemista ja vaihtoehtoisten puhetapojen ja arvojen tuomista julkiseen keskusteluun. Ehkä vaalien jälkeen on sopiva hetki alkaa tehdä tätä työtä.
Kaisa Murtoniemi
kulttuurintutkimuksen väitöskirjatutkija
Tampere
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
