Mielipidesivuilla on keskusteltu vanhemman ja aikuisen lapsen etääntymisestä. Olen itsekin viime vuosina tietoisesti etääntynyt omista vanhemmistani. Omalla kohdalla tähän on riittänyt lähinnä isäni mieltäminen pikemminkin setänä; näin en enää pety, kun en saakaan samanlaista tukea, jota useimmat vanhemmat aikuiselle lapselleen antavat.
Juurisyynä tähän etäännytykseen on isäni henkinen epäkypsyys. Hän pakoilee vastuuta kääntämällä huonot asiat muiden syyksi. Jouduin kasvamaan kodissa, jossa äidin voimavarat menivät pitkälti oman alkoholisminsa piilotteluun. Isäni puolestaan teki kaikkensa, ettei kohtaisi tätä virtahepoa olohuoneessa.
Tällainen käytös on toki tyypillistä alkoholistin läheiselle, mutta samanlainen välttely ohjaa isääni myös muualla. Vuosien saatossa hän on ajanut pois oman sisaruksensa, äitini sisarukset ja muun muassa yhtiökumppaninsa. Koskaan vika ei ole hänessä, vaan aina toinen ihminen on hankala tai turhamainen. Isäni toiminta on näin ollen etäännyttänyt koko sukua toisistaan.
En kestä isäni seuraa, sillä hän puhuu hirveällä tavalla muista ihmisistä, myös omasta muistisairaasta isästään. Tavallisistakin asioista hän saattaa puhua erittäin myrkylliseen ja aggressiiviseen sävyyn. Tällainen ihminen ei pysty vastaanottamaan minkäänlaista palautetta omista epäkohdistaan, joten on vain parempi pelastaa itsensä tulilinjalta.
Toisaalta puolisoni on erinomaisissa väleissä omien vanhempiensa kanssa, vaikka hänen varhaisnuoruuteensa kuului isän epätyylikkäästi hoidettu avioero, äitipuolen asiaton käytös ja vaikea suhtautuminen uusioperheeseen, sekä oman äidin kannattelu muun muassa rahaan, töihin ja vakuutuksiin liittyvissä asioissa.
Erona minun isääni on se, että puolisoni vanhemmat äitipuolta myöten ovat myöhemmin kuunnelleet ja ymmärtäneet puolisoni patoutuneet tunteet. Kun vanhempi pystyy tunnistamaan puutteellisuutensa, myös (aikuinen) lapsi ymmärtää paremmin vanhempaansa ja pystyy antamaan anteeksi koetut vääryydet.
Toinen vanhemmastaan etääntynyt aikuinen lapsi
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.