Viime vuosina Euroopan unionissa, erityisesti merkittävää aloitevaltaa käyttävässä komissiossa on ollut vahva tarve päästä Brysselistä käsin päättämään Suomen metsien käytöstä. Aloite toisensa perään on herättänyt paljon keskustelua kotimaassamme.
Keskustelussa on korostunut se, että ehdotettu sääntely on ollut niin epäselvää, että sen lopullisia vaikutuksia on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta selvittää. On ilmeistä, että komissiossa on jatkossa tehtävä huolellisempaa vaikutusten arviointia.
Komission viimeinen kokonainen toimintavuosi on lähtenyt liikkeelle. Se tarkoittaa myös sitä, että eri pöydissä pohditaan jo seuraavan viisivuotiskauden suuntaviivoja. Suomen valtion ja suomalaisten toimijoiden tulisikin olla hereillä asian suhteen.
On tärkeää muistuttaa ja tehdä töitä sen puolesta, että toimivalta ei valu pala palalta Brysseliin metsäasioissa. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä.
Todennäköisesti komissiosta tulee jatkossakin aloitteita, jotka tuottavat ongelmia vastuulliselle suomalaiselle teollisuudelle sekä tavallemme käyttää metsiä. Päätöksentekijöiden pitäisi sopia hallitusneuvotteluissa pääperiaatteet jo etukäteen siitä, miten Suomi tällaisiin tapauksiin suhtautuu. Jatkossa Suomen on vaadittava aiempaa tiukemmin sitä, että uudet aloitteet vahvistavat teollisuuden kilpailukykyä eivätkä heikennä sitä. Mikäli esimerkiksi puun saatavuus heikkenee, se on selkeä kielteinen päätös toimintaympäristön kannalta.
”Paukut tulee laittaa vastuullisen teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Sääntelyn tulisi olla lähtökohtaisesti selkeää ja tarkkarajaista. Lisäsääntelyn ei tulisi olla itseisarvo, päinvastoin. Olisi myös tärkeätä huomata, että erilaiset raportointivelvoitteet eivät saisi metsätaloudenkaan piirissä kasvaa kuin vain hyvin perustelluissa syistä. Esimerkiksi sahateollisuuden yrityksillä ei ole jättimäisiä lakiosastoja, jotka voisivat pohtia erilaisia raportointivelvoitteita päivästä toiseen.
Olisi hyvä laventaa pohdintaa siihen, tulisiko puu ja metsät nähdä yhä strategisempana raaka-aineena. Puhuttaessa huoltovarmuudesta ja Euroopan pärjäämisestä uudessa ajassa, keskitytään usein ainoastaan teknologiaan ja dataan. Tulisiko puu ja sen monet käyttömahdollisuudet tunnistaa vahvemmin strategisena resurssina, ja siten yrittää vahvistaa metsätalouden piirissä olevia toimialoja? Mielestäni kyllä.
Kaiken murheen keskellä on lohduttavaa huomata, että suomalaiset suhtautuvat myönteisesti Euroopan unioniin. Brysselin suunnalla suhtautuminen olisi hyvä panna merkille, ja välttää tilannetta, jossa EU-instituutiot puutteellisesti valmistelluilla aloitteilla ryhtyvät nakertamaan tätä luottamusta.
Kun aivan naapurissamme käydään sotaa, taloustilanne on hyvin epävarma ja ilmastonmuutosta pitäisi torjua tarmokkaasti, tulisi maanosan ja koko EU-instituution toimia yhtenäisesti. Kahteen jälkimmäiseen murheeseen iso osa ratkaisua olisi siinä, että paukut laitettaisiin vastuullisen teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseen. Mahdollisuuksia ja toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta on.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.