Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut puolustuspolitiikan, sotilaallisen liittoutumisen ja konflikteihin varautumisen ulkopolitiikan keskiöön. Aseiden ja talouspakotteiden rinnalla vaikuttavat kuitenkin myös pehmeät ulkopolitiikan välineet. Geopoliittisten jännitteiden lisääntyessä näidenkin merkitys kasvaa.
Ei ole sattumaa, että palkka-armeija Wagnerin läsnäoloa Afrikassa edelsi kasvanut Venäjän kulttuuri- ja koulutusyhteistyö Afrikan maiden kanssa. Ei ole sattumaa, että Wagner on tukenut autoritaarisia hallituksia ja saanut näiltä vastineeksi valtavia oikeuksia Afrikan luonnonvaroihin koko yritysryppään liiketoiminnan ja Ukrainassa sotimisen rahoittamiseksi. Eikä ole sattumaa, että niin moni Afrikan maa on YK:n äänestyksissä Kiinan mukana ainakin epäsuorasti tukenut Venäjää.
Pehmeä vaikuttaminen on kovaa vallankäyttöä näkymättömämpää ja vaikeammin mitattavaa. Se on pitkäaikaista ja epäsuoraa. Käsitteen kansainvälisen politiikan tutkimukseen tuoneen yhdysvaltalaisen professorin Joseph Nyen mukaan kyse on kulttuurisesta, tieteellisestä ja kansalaisyhteiskuntien yhteistyöstä, joka muovaa yhteiskunnan henkistä pääomaa ja arvoja.
Kiinnostava esimerkki on vieraiden valtioiden rahoituksella toimivien kulttuuri-instituuttien määrän kasvu, joka on ollut Afrikan mantereella räjähdysmäistä. Vanhat eurooppalaiset siirtomaavallat ovat yhä läsnä – vahvimmin jo 1880-luvulla tämän toimintansa aloittanut Ranska. Vahvaa on myös Yhdysvaltojen läsnäolo. Nopeimmin on kuitenkin kasvanut kiinalaisten instituuttien määrä. Uusia tulokkaita ovat Venäjä ja Turkki.
Toisin kuin läntiset vastinparinsa, uudet instituutit ovat yliopistokampuksilla. Se antaa suoran kosketuksen Afrikan tulevan eliitin koulutukseen. Iranin ja Persianlahden maiden strategiana on ollut kokonaisten islamilaisten yliopistojen perustaminen.
Stipendiohjelmissa näkyy samanlainen kehitys. Yhä useampi afrikkalainen nuori saa koulutuksen Aasiassa tai Lähi-idässä. Kansainvälinen yhteistyö ja kiihtyvä kilpailu Afrikan nuorista on maanosalle suuri mahdollisuus. Kulttuurisen ja sivistyksellisen pääoman kasvulla ei ole rajoja.
”Ei ole sattumaa, että moni Afrikan maa on tukenut Venäjää.
Jos kuitenkin ulkopuolelta tuleva vaikuttaminen on yksipuolista eikä nuorille jää valinnan mahdollisuuksia, ovat vielä hauras demokratiakehitys ja sitä tukeva moniarvoistuminen uhattuina. Kulttuuri- ja koulutusyhteistyö tuottaa verkostoja ja taitoja, joilla vieraat valtiot edistävät myös poliittisia ideologioitaan.
Vaikka maiden välillä on eroja, koko Afrikan tasolla demokratia ja kansalaisoikeudet ovat kehittyneet myönteisesti Aasian, Lähi-idän ja jopa koko maailman keskiarvoon verrattuna. Vuonna 2021 toteutetun afrobarometrin mukaan lähes 70 prosenttia Afrikan maiden kansalaisista piti demokratiaa parhaana hallintamuotona. Vaikka demokratiaa ei voi viedä, sen tukeminen on mahdollista.
Suomi on tukenut kulttuuri-, koulutus- ja tutkimusyhteistyötä Afrikassa. Näkyvimmin Suomen pehmeää vaikuttamista on edustanut kansalaisyhteiskunnalle suunnattu tuki. Vahvan kansalaisyhteiskunnan myötä demokratialle voi ennustaa hyvää tulevaisuutta yhteisöllisyyttä arvostavissa afrikkalaisissa kulttuureissa. Valtioiden alueellisen ja etnisen kirjon vuoksi ruohonjuuritason toimintamahdollisuudet ovat maiden vakauden ja kehityksen kannalta avainasemassa. Suomella on näissä asioissa erityisen paljon annettavaa.
Suomen tulee aiempaa paremmin jakaa kansalaisyhteiskuntaan ja hyvään hallintoon liittyvää osaamista kehitysyhteistyössä. Riittävien toimintaedellytysten turvaamiseksi ja kansainvälisten sitoumustemme mukaisesti kehitysyhteistyörahoitus tulee nostaa 0,7 prosentin osuuteen bruttokansantulosta. Tavoitteen saavuttamisessa on otettu vain takapakkia.
Uutena aloitteena Suomi voisi nimetä kansalaisyhteiskuntasuurlähettilään, joka valvoisi ja edistäisi juuri tällä sektorilla tehtävää yhteistyötä.
On Suomen etu, että Afrikka pysyy demokratiaan vievällä tiellä.
Liisa Laakso
Kirjoittaja on Suomalaiset kehitysjärjestöt – Fingo ry:n puheenjohtaja.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.