Viime päivinä on keskusteltu kiivaasti S2-nuorista sekä Ylen julkaisemasta koulukoneesta, josta voi katsoa muun muassa koulujen S2-oppilaiden määrän.
Ongelman ydin piilee siinä, miten S2-ryhmään kuuluminen määrittää maahanmuuttajataustaisten nuorten polun koulussa riippumatta kielitasosta – riittää, että äidinkieli on muu kuin suomi.
Maahanmuuttajataustaisten kielitaito on hyvin moninaista, eikä äidinkielen perusteella voida tehdä suoraa päätelmää siitä, millä tasolla suomen kielen taito on.
Meidän tulisi ennemminkin keskustella S2-opetuksen laadusta ja siitä, onko tarpeellista lokeroida koulussa opiskelevia nuoria. Kieltä oppii parhaiten puhumalla, ja eriytymistä pystytään kaventamaan nimenomaan sillä, että nuoret opiskelevat samoissa ryhmissä riippumatta siitä, onko kantasuomalainen vai ei. Osa maahanmuuttajataustaisista nuorista osaa paremmin suomea kuin toiset, eikä ole järkevää pelkän äidinkielen perusteella jakaa nuoria eri ryhmiin. Tukea suomen kielen opiskeluun voidaan tarpeen tullen antaa, mutta sen tulee perustua tarpeeseen eikä olettamukseen. Äidinkieltä tulee kohdella kouluissa samalla tavalla kuin muitakin oppiaineita.
Nyt jos koskaan Suomella on paikka muuttaa vanhoja rakenteita, jotka syrjivät ja eriyttävät nuoria. On aika keskittyä yhdenvertaiseen opetukseen ja kohteluun, jotta kaikilla Suomessa asuvilla nuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestymiseen sekä vahvuuksien tunnistamiseen. Maahanmuuttajanuorissa on paljon tunnistamatonta potentiaalia, joka hukkuu vanhanaikaisten syrjivien rakenteiden alle.
Amiira Laitala
sosiaalitieteiden maisteriopiskelija
Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.