Helsingin Sanomat kertoi (19.2.) nuorten kasvaneesta työuupumuksesta. Jutun mukaan Jyväskylän yliopiston terveystaloustieteen professori Petri Böckerman pitää sitä kansantaloudellisesti käsittämättömän suurena ongelmana.
Miten on mahdollista, että parhaassa työiässä olevat 23–35-vuotiaat nuoret aikuiset uupuvat ennen kuin työura on edes kunnolla alkanut? Onko johtopäätös, että työpaikoilla asiat ovat täysin pielessä?
Jotta voimme vastata tähän työelämän ja kansantalouden polttavaan kysymykseen, on jo aika määritellä, mitä työuupumuksella tarkoitetaan. Niin kauan kuin sitä ei tehdä, voi työuupumuksen piikkiin panna, mitä kukin tutkija, työterveyslääkäri, poliitikko ja kansalainen haluaa. Periaatteessa sinne voi kaataa kaiken työssä käyvien ja käymättömien pahoinvoinnin.
Käsitesotku näkyy niin, että työuupumuksella tarkoitetaan joskus liiallisesta työstä tai työolojen puutteista johtuvaa uupumusta, joskus työssä tai työpaikalla koettua huonovointisuutta ja joskus molempia.
Ehdotukseni on, että työuupumus määritellään yksinomaan liiallisen työn tai puutteellisten työolojen aiheuttaman pitkittyneen stressin aiheuttamaksi väsymykseksi. Jos uupumuksen syyt ovat muualla, kyse ei ole työuupumuksesta. Tällöin voidaan puhua arkiuupumuksesta paremman käsitteen puutteessa.
”On jo aika määritellä, mitä työuupumuksella tarkoitetaan.
Tämän erottelun seurauksena todennäköisesti suuri osa työuupumukseksi nyt määritellyistä tapauksista muuttuu arkiuupumukseksi. Syyt väsymykseen löytyvät huonoista elämäntavoista, elämänkriiseistä, liiallisesta päihteiden käytöstä ja mielenterveyden ongelmista. Syinä voivat olla myös vääränlaiset asenteet työtä kohtaan, heikot stressinhallintataidot tai kyvyttömyys huolehtia elpymisestä.
Käsitteellisen eron teko on tärkeää, koska vain sitä kautta saamme tiedon, kuinka moni uupumustapaus menee työantajien lukuun ja kuinka moni ihmisten omalle kontolle. Vain näin voimme selvittää, missä lisääntyneen työssä havaittavan uupumuksen juurisyyt ovat. Saattaa paljastua, etteivät työpaikat ole kaiken pahan alku ja syy.
Asia on tärkeä myös siksi, että jos oireilu johtuu työstä, se on silloin aina esihenkilöasia. Työnantajan edustaja vastaa lain mukaan siitä, että työ ei vaaranna kenenkään terveyttä. Sairausloma ei auta kuin hetkellisesti, jos henkilö joutuu palaamaan samaan työtilanteeseen.
Jos työpahoinvointi johtuu henkilön elämäntilanteesta tai -tavoista tai persoonasta, silloin työpaikan keinot auttaa häntä ovat hyvin rajalliset. Esimerkiksi, jos henkilöllä on vaikeuksia selviytyä työstään avioerokriisin vuoksi, työpaikalla voidaan ehkä joustaa hetkellisesti tai ohjata häntä hakemaan asiantuntija-apua. Voidaan ehkä myös sopia, että henkilö jää määräajaksi pois töistä hoitamaan asioitaan. Se, onko näissä tilanteissa työnantaja velvollinen maksamaan palkkaa, on toinen kysymys.
Pekka Järvinen
organisaatiopsykologi, Tampere
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
