Vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistus on nostanut vammaisten aseman julkiseen keskusteluun. Keskustelussa painottuu yksittäisten palvelujen suunnittelu niiden yksilöllisen tarkoituksen sijaan. Vammaisen ihmisen elämässä on ja tulee olla kysymys kaikesta muusta kuin palveluista. Palvelut vain mahdollistavat pääsyn perus- ja ihmisoikeuksiin. Ne eivät ole itseisarvo. Niiden ei myöskään ole tarkoitus tuottaa voittoa palveluntuottajien pussiin.
Vammaiset ihmiset on jätetty yksin heidän olemassaolostaan päättävien viranomaisten eteen. Perusoikeutemme kyseenalaistetaan ja meitä alistetaan toistuvasti. Tämä aiheuttaa vähemmistöstressiä ja uhkaa elämälle välttämättömiä tarpeita. Järjestelmä on rakennettu vääristyneelle pohjalle, jossa valta on lähtökohtaisesti yksittäisellä viranhaltijalla, joka arvioi palveluntarpeen, suunnittelee ja myöntää palvelun.
”Palvelut eivät ole itseisarvo.
Riittäviä palveluita ei aina myönnetä edes hallinto-oikeuden puoltavan päätöksen jälkeen, jolloin oikeusturvaa ei ole. Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen säästäisi kaikkien aikaa ja vaivaa. Valvonta ja oikeuksien riistäminen taas ovat yhdenvertaisuuskehityksen este.
Ongelmat eivät lopu myönteiseen palvelupäätökseen. Ei voi hyödyttää ketään, että kymmenet asiantuntijat suunnittelevat kansalaisen ihmisarvoista elämää tämän puolesta tai omaan elämäänsä ”aidosti osallistaen”. Henkilö itse on paras asiantuntija omissa tarpeissaan.
Eräs esimerkki vammaisuuteen kohdistuvista asenteista on niin sanottu palvelutarvearviojakso, jonka tarkoitus on mitata vammaisten henkilöiden toimintakykyä ja palveluntarvetta heidän elämäänsä tarkkailemalla. Verrannollista olisi, jos henkilön pitäisi lapsilisää saadakseen päästää arvioija kotiinsa kolmeksi kuukaudeksi seuraamaan perheen arkea.
Suomi on sitoutunut YK:n vammaisten ihmisoikeussopimukseen ja muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Jotta nämä velvoitteet toteutuisivat, laki palveluista on vain yksi askel. Tällä hetkellä tilanne on niin kehno, että jokainen palveluihin oikeutettu vammainen henkilö tarvitsisi julkisen prosessiavustajan saadakseen ne peruspalvelut, joihin hänellä on oikeus. Vasta kun oikeudet on turvattu, ihmisarvoinen elämä voi alkaa.
Yodit Melaku
sosiaaliohjaaja
Sanni Purhonen
tiedottaja
Terhi Toikkanen
juristi
Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.