Helsingin Sanomissa oli (19.2.) juttu Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykistä, jossa teosta tulkittiin #metoo-liikkeen herättämien ajatusten valossa. Itse olen tulkinnut teosta mutu-periaatteella aivan eri tavalla.
Aino-hahmon voi katsoa symboloivan Suomi-neitoa, jota Venäjä Väinämöisen hahmossa ahdistelee. Viaton Suomi-neito haluaa vain vapautta. Suomi-neito on Suomen kartan muotoinen, vasen käsivarsi koholla ”Käsivarren Lappina” korostaen kartan muotoa. Taustalla Kuhmon maisemat eli itäraja.
Teosta luetaan, kuten tekstiä Suomessa, vasemmalta oikealle: Venäjä ahdistelee ja yrittää kaapata, mutta Aino onnistuu pelastautumaan länteen. Tämän ”juonen” takia taiteilija on joutunut kääntämään päähahmojen sijoitusta kuvissa: Väinämöinen lähestyykin keskimmäisessä kuvassa oikealta, idän suunnasta, kädet levällään kuin kotkan siivet.
Luulen, että Gallen-Kallelaan on vaikuttanut ranskalaisen Eugène Delacroix’n tunnettu maalaus Vapaus johtaa kansaa (La liberté guidant le peuple), jossa vapautta symboloiva nainen kantaa Ranskan trikolori-lippua. Taulu kuvaa vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen tapahtumia. Hyvin hämmästyttävää on, että naisen hahmossa usein esitetty ”La France” muistuttaa tässä varsin paljon Suomi-neitoa.
Tähän teemaperinteeseen voidaan lukea Edvard Iston maalaus Hyökkäys vuodelta 1899. Teos esittää Suomi-neitoa, jolta Venäjän kaksipäinen kotka on riistämässä lakikirjaa. Teoksessa on niin ikään hahmotettavissa Suomen kartta ja idästä tuleva uhka. Maalaus oli reaktio samana vuonna julkaistua helmikuun manifestia kohtaan. Aika oli kypsynyt niin, että tämä suuren suosion saanut teos osattiin tulkita ja todettiin siinä määrin vaaralliseksi, että taiteilija katsoi parhaaksi paeta ulkomaille.
Akseli Gallen-Kallela on tunnetusti suomalaiskansalliset arvot sisäistänyt taiteilija. Hän ihaili suomalaista luontoa ja kulttuuria hirsi- ja veneenrakentamisesta aina Kalevalaan asti. Gallen-Kallela osallistui myöhemmin Suomen lipun, armeijan univormujen ja kunniamerkkien suunnitteluun ja oli lyhyen aikaa Mannerheimin adjutanttinakin.
Näin ollen ei olisi yllättävää, että Gallen-Kallela olisi venäläistämistoimenpiteiden alettua maalannut suomalaishenkisen taulunsa. Gallen-Kallelan teosta ei ehkä osattu ajoissa tulkita oikein, ja kun se oli saavuttanut merkittävän asemansa, oli ehkä parempi, etteivät viranomaiset puhuneet asiasta mitään.
Johanna Arffman
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
